Raamattu ei tunne perisyntiä

Maanantai 14.5.2012 klo 21:19 - Tapio Tuomaala

Minä olen synnissä syntynyt!

Miksi Raamatusta ei löydä perisyntiä?

Syy on yksinkertaisesti se, että perisynti on katolinen oppi, jonka myös luterilaisuus on omaksunut, kuten muitakin katolisia käytäntöjä. Juutalaisuus ei tunne oppia perisynnistä, mutta ei Uusi testamenttikaan tunne käsitettä. Perisyntiopissa on tulkittu yli kirjoitetun. Jos perisyntioppi pitäisi paikkansa, niin ihminen ei olisi vastuussa teoistaan.

Kun tekee pahaa sen luonnon mukaan, jonka Jumala on luonut, niin miten voisi olla viimeinen tuomio? Eivät länsimaiset oikeusistuimetkaan tuomitse syyntakeettomia. Perisyntioppi kääntää syyllisyyden päälaelleen. Ihminen on syytön ja Jumala syyllinen, kun kerran loi ihmisen perisyntiseksi.

Siksi Katolisen kirkon katekismus voi julistaa itseriittoisesti:

Sellaista rikkomusta ei olekaan, olipa se kuinka raskas tahansa, jota ei pyhä kirkko voisi antaa anteeksi. [1]   

Katolinen perisyntioppi nojaa periaatteessa Daavidin Psalmin 51 jakeeseen:

Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt. [2]

Jae tarkoittaa katolisuudessa sitä, että kun lapsi syntyy synnissä ja siitetään toimituksessa, joka nähdään syntisenä, niin kyse on perisynnistä. Kun kristillinen perisynti käsitteistö lähtee Psalmin tulkinnasta, niin miksi sitten juutalaiset eivät hyväksy perisyntiä?

Juutalaisuudessa luetaan Psalmi siitä lähtökohdasta, että Daavid syntyi avioliiton ulkopuolisesta suhteesta, aviorikoksen seurauksena. Daavid syntyi rabbiinien käsityksen mukaan synnillisestä suhteesta. Tulkinnalle on erittäin hyvät perusteet, sillä Daavidiin suhtauduttiin Iisain perheessä monessa suhteessa kuin henkilöön, jota ei toivottaisi olevan olemassa. Häntä suorastaan piiloteltiin. Lisäksi Daavid oli hentorakenteiden, erilainen kuin veljensä.

Juutalaiset rabbiinit miehinä näkevät, että Iisain vaimo hairahtui ja että Iisai otti säälistä Daavidin kotiinsa. Näkemys ei voi pitää paikkaansa. Tai sitten Uuden testamentin sukuluettelot ovat väärässä.

Raamattu ei kaunistele sitä, miten Daavid tapatti Uurian peittääkseen aviorikoksensa:

…Daavidille syntyi Salomo Uurian vaimosta… [3]

Salomon ei kerrota syntyneen Daavidin vaimosta, vaan heettiläisen Uurian vaimosta. Niin kuin Daavid syntyi synnissä, aviorikoksen seurauksena, samoin hänen poikansa Salomo.

Miksi Salomosta tuli kuningas, kun Daavidilla oli muitakin poikia lukuisista vaimoistaan? Ehkä Daavid koetti hyvittää sen, mitä itse oli kokenut lapsena ja nuoruudessaan Isain kotona, hyljittynä ja ulkopuolisena.

Kun Daavid synnissä siitettynä oli noussut kuninkaaksi, niin saattoi nousta myös Salomo.

Psalmissa, jonka perustalla kristillinen perisyntioppi lepää, Daavid joutuu katsomaan silmästä silmään omaa lankeemustaan, mutta samalla avautuvat hänelle isän synnit. Ehkä Daavid ei ollut siihen asti ymmärtänyt isäänsä eikä voinut antaa sydämessään tälle anteeksi. Daavid kuitenkin joutui toteamaan, ettei ollut isäänsä parempi, vaan langennut vieläkin syvemmälle. Daavidin oli annettava anteeksi isälleen, niin kuin Herra antoi hänelle anteeksi.

Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi, kun profeetta Naatan tuli hänen luokseen, sen jälkeen kuin hän oli yhtynyt Batsebaan.

”Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden.

Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni.

Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni.

Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi.

Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.

Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden.

Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin.” [4]

Mutta vaikka Daavid sai anteeksi Uurian tapattamisen, niin hän joutui elämässään niittämään sitä, mitä oli kylvänyt. Miekka ei väistyisi hänen suvustaan.

Jeesuksen äidin, Marian sydämen lävitse kävi sama miekka.

Ja Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, hänen äidilleen: "Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan
- ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi. [5]

 

 

1. KKK, kohta 982, sivu 261

2. Ps.51:7

3. Mat.1:6

4. Ps. 51

5. Luuk.2:34-35

 

 

 

.

Timo Hännikäinen ja Tommi Melender: Liberalismin petos

Perjantai 11.5.2012 klo 12:37 - Tapio Tuomaala

Uskonnollinen petos?

 

Timo Hännikäisen ja Tommi Melenderin esseistinen pamfletti Liberalismin petos (WSOY, 2012) on monella tapaa ajatuksia herättävä puheenvuoro, jonka soisi mahdollisimman monen lukevan.

Kirjassa ei pohdita syvemmin liberalismin suhdetta uskonnollisuuteen, eikä se ole tarpeenkaan, kun liberalismia käsitellään yhteiskunnallisena ilmiönä. Mutta voiko mitään ideologiaa olla ilman uskonnollista pohjavirettä, jonka löytää niin kommunismista kuin vielä selkeämmin natsismista? Liberalismi koetaan neutraalina suhteessa poliittisuskonnollisiin liikkeisiin.

Mutta jos nähdään liberalismin syntyneen katolista totalitarismia vastaan, kaipuuna vapaammasta ja ihmisarvoisemmasta maailmasta, niin silloin voisi olettaa liberalismin sisältävän myös uskonnollisia päämääriä.

John Locken (1632 - 1704) vaikutus liberalismissa on keskeinen ja näkyy Amerikan itsenäisyysjulistuksessa. John Locke oli myös vapaamuurari, kuten monet liberalismin nimekkäät vaikuttajat. Vapaamuurarin pitää uskoa Jumalaan, vaikka Jumalan nimellä ei olekaan merkitystä. Siten vapaamuurarit muodostivat uskonnon, jonka rajat tosin ovat huomattavasti löysemmät kuin kirkoilla.

Liberalismin syntyessä katolinen kirkko näki vapaamuurareissa kilpailijan, joka veisi sieluja heidän aitauksestaan. Vapaamuurareita ja ruusuristiläisiä vainottiin ja tapettiin, joten heistä tuli yksi vainottujen ryhmä lisää katolisen kirkon veriseen historiaan.

On siten ymmärrettävää, että liberaalit, joissa oli paljon vapaamuurareita, halusivat perustaa valtion, jota kirkko ei hallitsisi ja kuristaisi. Amerikasta tuli liberalismin ja vapaamuurareiden valtakunta, vapauden ja tasa-arvon keskus, joka säteilisi vaikutustaan kaikkeen maailmaan, niin kuin on tapahtunutkin, mitä kuvaa dollarin setelin pyramidin silmä.

Liberalistinen vapaamuurariuskonto on niin suvaitsevainen, että se ottaa siipiensä suojaan myös ne, jotka eivät usko Jumalaan, puolustaa heidän oikeuksiaan ja ihmisarvoaan. Vapaamuurarit toimivat humaanimmin kuin katolinen kirkko, joka pyrkii lähetystyöksi kutsumansa toiminnan kautta kloonaamaan ihmisiä kaltaisekseen.

Liberalismin valtakunnalla on omat johtajansa, kuten kommunismilla. Amerikan politbyroon johdossa ovat historian aikana istuneet vapaamuurarit eli samat tahot, jotka laativat Amerikan itsenäisyysjulistusta John Locken hengessä.

Barack Obama on vapaamuurari, samoin hänen edeltäjänsä George W. Bush. Amerikassa on vaikea päästä politiikan huipulle, mikäli ei kuulu vapaamuurarien hyvä veli verkostoon. Näin on myös taloudessa, joka on osa poliittista valtaa.

Voidaanko liberalismi nähdä liikkeenä, jolla ei ole uskonnollista pohjaa?

Historia huomioon ottaen liberalismi syntyi Jumalaan uskovien ihmisten toiminnan tuloksena, mutta uskonnollinen tausta on piilotettu filosofian verhon taakse. Verhon takana on vapaamuurarius, jolla on omat kullalla ja purppuralla koristelut temppelinsä, aivan kuten kirkoilla. Lisäksi vapaamuurareilla on omat liturgiansa, kuten katolilaisilla tai luterilaisilla.

Liberaali vapaamuurari John Locke esitti teoksessaan The Reasonableness of Christianity, että kristinuskoa ja Raamattua tutkitaan järjen avulla, mikä tarkoittaa lukutavan muutosta verrattuna katolisuuteen. Koska liberalismin perustulkinnat lepäävät uskossa Jumalaan, niin liberalismi ei ole pohjimmiltaan ateistinen, vaan yhtä syvästi uskonnollinen kuin katolisuus. Liberalismin papeilta vaaditaan uskoa, mutta alaisilta, kansalta ei. Siten liberalismi ei eroa katolisuudesta tai luterilaisuudesta.

Mikäli katolisuus nähdään uskonnollisena petoksena, niin voidaanko samaa päättelyketjua soveltaa liberalismiin?

 

Yhteiskunnallinen ja uskonnollinen petos

Timo Hännikäinen ja Tommi Melender, Liberalismin petos, katkelma:

”Onko positiivista ajattelua ylipäänsä mahdollista kritisoida mielekkäistä lähtökohdista? Vaikealta se ainakin tuntuu, koska positiivinen ajattelu on pikemminkin yhteiskunnallinen meemi tai peräti virus kuin vakavasti otettava filosofinen suuntaus. Siinähän ei ole kyse ajattelusta ensinkään, vaan itsesuggestiosta, ohjelmallisesta pyrkimyksestä nähdä maailma kultavärin lävitse ja selittää se miellyttävän tuntuisilla sovinnaisajatuksilla.”

Søren Kierkegaard pohti monissa teoksissaan uskoa Jumalaan, kirkkolaitoksiin sekä Raamattuun, lähestyen aihetta filosofiselta pohjalta. Teoksessaan Päättelevä epätieteellinen jälkikirjoitus Kierkegaard pukee sanoiksi uskonnollisen positivismin petoksen, mutta ajatus sopii yhtä hyvin kvartaalin torimarkkinakapitalismin illuusioihin:

”Negatiivisilla ajattelijoilla on sen vuoksi aina se etu puolellaan, että heillä on jotain positiivista, nimittäin se, että he ovat tietoisia negatiivisuudesta; positiivisilla ei ole kerrassaan mitään, sillä heitä on petetty. Juuri siksi, että negatiivinen on läsnä olemassaolossa ja on läsnä kaikkialla (koska olemassaolo, eksistenssi, on alituisesti tulemisen tilassa), juuri siksi ainoa pelastus on tulla siitä pysyvästi tietoiseksi. Tuudittautumalla positiiviseen turvallisuuteen subjekti tulee raskaasti petetyksi.” (Suomennos Torsti Lehtinen)

 

 

.

Sudet, vuohet ja lampaat

Tiistai 8.5.2012 klo 10:21 - Tapio Tuomaala

Susien ruokana vuohet ja lampaat

Susi on laumaeläin, joka syö lihaa. Sudet tulevat mielellään seurakuntiin, koska siellä on paljon syötävää, alistettavaa suden luonteen alle. Lampaista ei ole vastustukseksi. Sudet ovat paitsi uskonnollisten järjestelmien hallitsijoita, ennen kaikkea myös poliitikkoja ja rikkaita, missä ominaisuudessa ne voivat syödä aina enemmän lampaiden ja vuohien keräämää varallisuutta ja johdattaa laumoja mielensä mukaan.

Laumaeläimenä sudet tunnistavat toisensa, jolloin yhteiskuntiin muodostuu hyvä veli verkostoja, mafian tyylisiä taloudellisia, poliittisia ja uskonnollisia järjestöjä. Ne repivät laumana saalista, jonka ovat saaneet kiinni ja tappaneet. Jäljelle jäävät vain lihasta puhtaiksi kalutut luut. Lukuisat yhteiskunnat ovat historiansa aikana todistaneet, ja todistavat edelleen, susien vallasta.

Lampaat ja vuohet näyttävät samankaltaisilta, mutta toisin kuin sudet, ne syövät heinää eli sitä, mikä kasvaa maasta. Lammas sekä vuohi edustaa sudelle ikään kuin ilmaista sadonkorjuuta. Siksi sudet rakastavat totalitaristisia yhteiskuntajärjestelmiä ja uskonnollisia valtarakenteita, kuten on katolinen kirkko, jolla tosin on enää jäljellä lähinnä uskonnollistaloudellista valtaa.

Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. [1]

Lampaan erottaminen vuohesta ei ole yhtä helppoa kuin suden erottaminen märehtijöistä, sorkkaeläimistä. Lampaan ja vuohen ero tulee luonteesta. Vuohi on säyseä, mutta laumassa ne vartioivat aggressiivisesti reviiriään. Vuohi ei hyväksy vieraita yksilöitä.

Kristilliset lahkot ovat kuin vuohia. Siksi lampaat eivät tunne oloaan kotoisaksi vuohien laidunmailla, koska vuohet eivät laumassaan suvaitse erilaisuutta, edes ajattelussa tai vielä vähemmän tavoissa. Siksi lammas tuntee itsensä vuohien seurakunnassa orvoksi, ahdistuneeksi, ulkopuoliseksi, kiusatuksi. Monet lampaat on runneltu verille, mutta ne eivät pääse irti vuohista, koska pitävät vuohia lampaina ja itseään erilaisuutensa vuoksi vuohena.

Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. [1]

Vuohet edustavat uskonnollisia lahkoja, jotka puolustavat omaa reviiriään. Ne väittävät vain niiden laitumien kautta ja niihin samaistumalla voivan pelastua, päästä taivasten valtakuntaan.

Vuohet ovat hädissään, kun totuus niiden tilasta paljastuu:

Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?' [3]

Vuohet löytyvät ”sinä päivänä” myös seuraavasta joukosta:

Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.' [2]

Vaan keitä ovat vanhurskaat, jotka pelastuvat, kun Jeesuksen nimeä toistavat ja jopa monia ihmeitä tehneet joutuvat poistumaan? Koska vanhurskaus on johdettu sanasta oikeamielinen, niin vastaus ei ole kovin vaikea löytää. Vanhurskaat ovat lampaita riippumatta siitä, mitä lahkoa tai edes mitä uskonsuuntaa he ovat edustaneet.

Seuraavat jakeet ovat kuin myrkkyä lahkoille, mistä syystä kukaan lahkoonsa sitoutunut ei ole niitä blogistille oppinsa pohjalta suostunut kommentoimaan:

Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan. [3]

Lampaat ja vuohet tekevät luonteensa mukaisia tekoja. Vuohet tekevät hyvää laumaansa, reviiriinsä kuuluville, mikä juuri tekee niistä vuohia. Vuohet ovat ylpeitä, koska kokevat olevansa ainoita pelastettuja Jumalan lapsia, mistä syystä he ylenkatsovat toisin uskovia, ajattelevia, toimivia, aivan kuten juutalaiset esikuvallisesti näkivät ja kokivat asemansa. Vuohet eivät anna yösijaa, juomaa eikä ruokaa muille kuin oman lahkonsa jäsenille. Samoin juutalaiset toimivat, ja toimivat edelleen, varsinkin jos ovat ortodoksijuutalaisia.

Lampaille, jotka eivät edes tajua tehneensä mitään hyvää, Jeesus sanoo:

Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'. [1]

Vuohet ovat syyllisiä siksi, mitä ovat jättäneet tekemättä lahkonsa ulkopuolisille. Vuohien mielestä toisuskovaisille tekemättä jättäminen ei voi johtaa syyllisyyteen.

Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle' [1]

Mutta keitä ovat Jeesuksen vähimmät veljet, ne, jotka ovat hänen vierellään? He eivät voi olla lampaita, koska lampaat ja vuohet ovat eroteltu omiksi ryhmikseen. Vastaus odottaa edelleen täyttymystään, mutta tulkinta, jossa vähimmät veljet tarkoittavat jokaista lähimmäistä, on blogin tekijän mielestä yhtä oikea kuin lopullinen, avattu profetia.

 

1. Mat.25:31-46

2. Mat.7:21-23

3. Mat.10:41

Minä ja Mitt Romney

Torstai 26.4.2012 klo 9:54 - Tapio Tuomaala

Mitt Romney, lähetyssaarnaajasta presidentiksi?

Kun Mitt Romney on nousemassa presidentti Barack Obaman vastaehdokkaaksi, niin samalla mormonismi on tullut mielenkiinnon kohteeksi. Mormoni Mitt Romney on toiminut lähetyssaarnaajana Ranskassa.

Suomessa mormonismia lähellä oleva liike on lestadiolaisuus. Kummallakin lahkolla on monia yhtäläisyyksiä. Mormoniopin loi profeetta Joseph Smith, joka oli amerikkalaiseen tapaan myös vapaamuurari. Lestadiolaisuuden keskeinen profeetta oli Juhani Raattamaa. Kumpikin lahko on perustettu profeettojensa sanomien ja näkyjen varaan. Oppiriidat repivät niin mormonismia kuin lestadiolaisuutta perustamisesta lähtien.

 Lestadiolaisuuden sisällä on erilaisia näkemyseroja, on vanhoillisia ja esikoislestadiolaisia, jotka tietysti ainoina maailmassa ovat menossa taivaaseen, vääräuskoiset kadotukseen.

Mormonit kannattivat moniavioisuutta, ja osa ryhmistä edelleen, kun taas lestadiolaisuus on langennut pedofiliaan ja insestiin, yhteisön tiukkaan kontrolloimiseen, alistamiseen.

Mormonikirkkojen nimet kuvaavat vastaavaa uskonnollista uhoa kuin lestadiolaisuudessa ja etenkin äärikarismaattisuudessa: Fundamentalistinen myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko, Jumalan Karitsan kirkko, Kristuksen uuden liiton kirkko, Tosi ja elävä myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko, Jeesuksen Kristuksen ennallistettu kirkko…

Mormoneja ja lestadiolaisia yhdistää myös uskonnollinen itsevarmuus ja -riittoisuus. Erojakin on. Lestadiolaiset eivät tee lähetystyötä, kun taas mormonit levittäytyvät ympäri maailman. Mormonit eivät ole mustasukkaisia opistaan. Lestadiolaiset haluvat vain kaveriensa pelastuvan eli niiden, jotka eivät arvostele eivätkä kyseenalaista mitään.

Mormoneihin liittyy blogistin lapsuusmuistoja, mukavia ja miellyttäviä ankealta ja köyhältä -50 luvulta. Mormonit opettivat minulle ja kavereilleni baseballia Milkin kentällä Lahdessa. Asuimme noin sadan metrin päässä mormonikirkosta. Heidän kanssaan oli kivaa pelata ja pääsin heidän kirkkoonsakin. Kävin monta kertaa mormonikirkossa jonkinlaisessa jumalanpalveluksessa.

Muistan edelleen hartaan ja hämyisen mormonikirkon tunnelman, polvenkorkuisena isojen aikuisten seassa, laulun ja rukouksen hyminän. Mutta kuin taikaiskusta kirkon ovet suljettiin ja baseballinkin opetus päättyi. En nähnyt setiä enää.

Olin katkera, kun vietiin hyvä harrastus enkä päässyt hienoon kirkkoon, missä ilmeisesti oli jonkinlaista tarjoiluakin. Katkeruutta lisäsi se, ettei kukaan aikuinen suostunut kertomaan, miksi meidän lasten yhteydet kivoihin amerikkalaisiin katkaistiin.

Jos olisin saanut jäädä mormonikirkkoon, niin olisinko aikuistuttuani lähtenyt kiertämään lähetyssaarnaajana maita ja mantuja – huutamaan Mitt Romneytä presidentiksi? Hän on ainoa ja oikea ja valittu, kun kuuluu pelastettuihin.

Niille, joita opilliset asiat kiinnostavat:

Äärikarismaattisuuden ja mormonismin synkretismi

johon liittyy Tapani Suonnon One Way Mission sekä yhdistävänä linkkinä Healing Rooms valtakuntaideologia ja Suomen Evankelinen Allianssi (SEA).

 

 

Rakasta vihollisiasi

Maanantai 23.4.2012 klo 18:26 - Tapio Tuomaala

Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi

 
Miten sopivat yhteen jakeet, joissa pitää vihata elämäänsä, mutta vastakohtaisesti rakastaa itseään niin kuin lähimmäistään?
 
Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. [1]
 
Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.' Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä. [2]
 
Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys. [3]
 
Vastausta voi olla vaikea löytää, mikäli pitää rakkautta tunteena. Raamatullinen rakkaus on kuitenkin periksi antamatonta tahtomista eikä se välttämättä liity sielulliseen tunne-elämään, joka tuottaa elämyksiä kuin myrskyävä meri aaltojen harjalle vaahtoa. Kun meri tyyntyy, vaahto sulautuu takaisin mereen, arkeen, hiljaiseen tuuleen, tyveneen, jolloin mikään ei liiku. Tyvenessä alkaa tuskastuminen, uuden myrskyn etsiminen, vaahdon kerääminen eikä se kuitenkaan pysy käsissä kuin ohikiitävän hetken.
 
Joka vihaa itseään, niin silti hän vaatettaa ruumiinsa, kun on kylmä; antaa elimistölleen ruokaa, kun on nälkä; haluaa talon lämpöön, kun ulkona on pakkanen. Niin pitää tehdä myös kanssamatkaajille kuin itselleen, kun näkee heidän olevan vähissä vaatteissa, ilman ruokaa tai ilman suojaa. Se on tahtomista eikä tunnetta.
 
Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?
Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?
Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?'
Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.
Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;
minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.' [4]
 
Jakeet osoittavat märkivään paiseeseen, muukalaisvihaan? Muslimi ei voi olla kristityn vihollinen, sen enempää kuin kukaan ihonvärin tai kulttuurisen taustan perusteella.
 
Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi.'
Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat. [5]
 
En tiedä muista, mutta ainakin jakeet paljastavat blogistin sydämestä monta pimeää kohtaa. Rakastan elämääni, koska vaatetan, syön ja asun ja hemmottelen tavaroilla ruumistani. Vihaan elämääni, koska liha ja veri, jossa pahuuteni asuu, ei voi periä Jumalan valtakuntaa.

Niin he hämmästyivät yhä enemmän ja sanoivat toisillensa: "Kuka sitten voi pelastua?" Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista." [6]

 

 
1. Joh.12:25
2. Mar.12:31
3. Room.13:9
4. Mat.25:34-43
5. Mat.5:43                                                                                   6.Mar.10:26-27

.

David Wilkerson, väärä profeetta

Maanantai 9.4.2012 klo 13:02 - Tapio Tuomaala

Väärät profeetat, väärät voidellut

Vapaamuurarien perustama ja vapaamuurareiden ihanteita korostava Amerikka nostaa vääriä profeettoja ja lähettää Suomeen asti. Niin Nokia Missiossa kuin helluntailaisuudessa käyneet profeetat täyttävät selkeästi väärien profeettojen tuntomerkit. Osa heistä on tolkuttomia satusetiä, joiden jutut ja näyt ovat kuin juopuneiden.

Eräs merkittävimmistä eksyttäjistä on edesmennyt David Wilkerson, jonka päässä puhui Jeesukseksi itseään nimittävä ilmiö. Samankaltainen Jeesus puhui myös Yhdysvaltojen presidentti George W. Bushille ja kehotti Irakin sotaan. Kyse ei kuitenkaan voi olla Raamatun ilmoittamasta Jeesuksesta. Tilanne on periaatteessa yksinkertainen. Mikäli Wilkersonille, kuten muillekin samoja väitteitä esittäneille, puhui Raamatun Jeesus, niin apostolien kirjeet ovat väärässä.

Wilkersonin profeetan maineen viittana pidetään Näky kirjaa. Muistan, kuinka 70-luvun lopussa luin Wilkersonin teoksen. Hämmästys oli melkoinen, kun Wilkerson toisti samoja teemoja kuin okkultistinen tai sitä läheltä liippaavaa kirjallisuus, joka oli minulle tuttua. Eroja oli mahdoton huomata. Vaikka Näky kirjan fanittajat edelleen palvovat kirjan sanomaa, niin kukaan heistä ei ole pystynyt nostamaan kirjasta esiin yhtäkään täsmällistä, toteutunutta profetiaa. Kyse on lähinnä arvauksista, jotka perustuvat melko hyvään politiikan, talouden ja tieteen tuntemiseen.

Otetaan esimerkki, joka osoittaa, miten Wilkerson jatkuvasti suorastaan nolasi ne, jotka uskoivat hänen sanomiinsa, tehden heistä maailman silmissä narreja. Wilkerson oli selkeästi jonkin eksyttävän hengen vallassa, sillä eivät muuten järjettömät sanomat ole selitettävissä.

Yli 3 vuotta sitten levisi matkapuhelimien ja muiden pikaviestimien kautta seuraava tulipalo viesti, joka sai varsinkin helluntailaiset kuolaamaan (lyhennettynä, lihavoinnit blogistin):

Kiireellinen sanoma David Wilkersonilta seurakunnille 7.3.2009

Koen voimakasta Pyhän Hengen kehotusta lähettää kiireellisen viestin postituslistallemme, sekä ystävillä ja seurakuntien johtajille, joita olemme tavanneet ympäri maailmaa.

JÄRKYTTÄVÄ KATASTROFI ON TAPAHTUMAISILLAAN.

SE TULEE OLEMAAN NIIN PELOTTAVA, ETTÄ SEN TÄHDEN KAIKKI, JOPA KAIKKEIN HURSKAIMMAT KESKUUDESSAMME, TULEVAT VAPISEMAAN.

Kymmenen vuoden ajan olen varoittanut tuhannen tulipalon syttymisestä New Yorkin kaupungissa. Ne tulevat nielaisemaan suur-New Yorkin alueen, mukaan luettuna osia New Jerseystä ja Connecticutista. Suurimmat kaupungit kaikkialla Yhdysvalloissa saavat osakseen mellakointia ja roihuavia tulipaloja – sellaisia joita näimme Wattsissa, Los Angelesissa vuosia sitten.

Mellakointia ja tulipaloja tulee olemaan kaupungeissa ympäri maailmaa. Tulemme näkemään ryöväämistä—mukaan lukien Times Squarella, New Yorkin kaupungissa. Se mitä koemme nyt, ei ole taantumaa, tai edes lamaa…

Mitä vanhurskaiden tulee tehdä? Entä Herran kansan?

Ensinnäkin, annan sinulle käytännöllisen sanoman, jonka sain henkilökohtaiseksi ohjeistuksekseni. Varastoi ruokaa, hygieniatuotteita ja muita perustarpeita 30 päivän ajalle. Suurissa kaupungeissa tavaratalot tyhjenevät tunnissa kun merkit uhkaavasta katastrofista tulevat tietoon.

Sanon itselleni: ei ole tarpeen juosta tai piiloutua. Tämä on Herran vanhurskas teko. Katselen Herraamme hänen valtaistuimellaan hänen lempeän, rakastavan katseensa seuratessa jokaista askeltani—luottaen että hän pelastaa kansansa tulvien, tulipalojen, onnettomuuksien, kaikenlaisten koetuksien keskellä.

Huom! En tiedä milloin nämä asiat tulevat tapahtumaan, mutta tiedän että se hetki ei ole kaukana. Olen vuodattanut sydämeni teille. Tehkää tälle sanomalle kuten parhaaksi näette.

Herra siunatkoon ja varjelkoon teitä.

Kristuksessa, 7.3.2009

DAVID WILKERSON

Profetia on ristiriidassa Raamatun kanssa eikä voi olla aito, minkä toin saman tien esiin siitä kuullessani. Mikäli profetia on Jumalalta, niin ei se voi olla ristiriidassa Hänen sanansa kanssa.

Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? (Mat.6:25)

Mikäli Wilkerson uskovaiset menivät tyhjentämään kauppojen hyllyjä, niin he todistivat luottavansa enemmän profeettaan kuin kirjoituksiin. Mikäli eivät hamstranneet, niin pitivät Wilkersonia vääränä profeettana, jonka sanaan ei voinut luottaa.

Mikäli noudatettaisiin Vt:n ohjetta, niin vääristä profetioista kiinni jääneille kävisi köpelösti:

Mutta profeetta, joka julkeaa puhua minun nimessäni jotakin, jota minä en ole käskenyt hänen puhua, tahi puhuu muiden jumalien nimessä, sellainen profeetta kuolkoon.'
Ja jos sinä ajattelet sydämessäsi: 'Mistä me tiedämme, mikä sana ei ole Herran puhetta?' niin huomaa:
kun profeetta puhuu Herran nimessä, ja kun se, mitä hän on puhunut, ei tapahdu eikä käy toteen, niin sitä sanaa Herra ei ole puhunut; julkeuttaan se profeetta on niin puhunut; älä pelkää häntä. (5Moos.18:20-22)

Älä pelkää Wilkersonia äläkä muitakaan Amerikan tuontiprofeettoja. He pelottelevat väärälle tielle, jotta tekisit itsestäsi narrin. Heidän tavoitteensa on tehdä Herran tie pilkatuksi maailman silmissä.

Mielenkiintoista on pohtia David Wilkersonin roolia Jerusalemin suhteen, sillä hän kirjoitti kirjankin aiheesta. Kysymys liittyy paljon laajempaan "profeetalliseen" valheeseen. Väärät profeetat julistavat rauhaa niille, joille pitäisi kertoa tuomiosta, ja tuomiota niille, joille pitäisi välittää sanoma rauhasta.

 

Amerikassa on raittiita sivustoja!

Katolisen kirkon eksytyksiä paljastetaan täällä! Sivuston etusivulla on kuva, jossa edesmennyt paavi puristaa Alfa-kurssien laatijan Nicky Gumbelin kättä. Yhteinen henki ja usko yhdistää.

.

Jerusalemin juutalaisen temppelin rakentajat

Maanantai 2.4.2012 klo 11:37 - Tapio Tuomaala

Maanpäällisen Jerusalemin rakentajat

Adventismi on ihanteellinen perusta rakentaa eräiden messiaanisten juutalaisten tavoitteita. Adventismi perustuu lakioppiin ja erityisesti sapattiin, joten se on paluuta sinne, mistä kristillisyyden piti päästä eroon. Juutalaisuutta korottava, Ellen G. Whiten okkultistisiin näkyihin perustuva adventismi maistuu hyvältä joillekin messiaanisten juutalaisten ryhmille. Adventismi on kätevä tapa yhdistää kristillisyys ja juutalaisuus samaksi tieksi.

 Suomessa adventismijuutalaisuutta on nostanut esiin velhouskanava TV7. Tavoitteiden opillisena pohjana käytetään mm. adventistien Andrews-yliopiston juutalaistaustaisen opettajan Jacques B. Doukhanin näkemyksiä, kuten hänen kirjaansa Kaksi todistajaa.

Kaksi todistaa tarkoittaa kahta ääntä, juutalaisuus ja kristillisyys yhdessä, joka muodostaisi yhden todistuksen maailmalle. Idea on liikuttavan hieno, mutta Raamatun ilmoituksen vastainen. Kuitenkin teiden yhdistyminen on jo tosiasia. Juutalaisuuden ja kristillisyyden integraatio on pitkällä.

Vapaamuurarit ovat olleet omalla tahollaan toteuttamassa samaa päämäärä kuin messiaanisten juutalaisten kannattama adventismi. Siten kumpikin liike omana puronaan virtaa suurempaan kokonaisuuteen.

Juutalainen valtio on jo tosiasia, mutta uskonnollisesti se on hajanainen. Koska Israelissa on ryhmiä, jotka tahtovat nostaa juutalaisen uskonkäsityksen keskiöön, niin tarvitaan opillisten lankojen yhteen sitomista, joiden tavoitteena on temppelin ja pappisjärjestelmän synnyttämisen Jerusalemiin. Vasta silloin voitaisiin katsoa vanha testamentillisen juutalaisvaltion syntyneen ja saavuttaneen kadottamansa aseman. Nyt Israel on valtio valtioiden joukossa eikä sillä ole erikoisasemaa.

Kun Jerusalem hävitettiin noin 1942 vuotta sitten, niin temppeli poltettiin. Samalla paloivat korvaamattoman arvokkaat sukuluettelot. Oltiin tilanteessa, ettei Mooseksen lain mukaista leeviläistä pappeutta voinut enää pystyttää, koska ei tiedetä, kuka kuuluu pappissukuun. Vanhassa testamentissa on esimerkkejä siitä, miten pappeus hylättiin niiltä, joita ei löydetty luettelosta. Juutalaisvaltio näytti tulleen tiensä päähän niin poliittisesti kuin uskonnollisesti.

Nyt tilanne on se, että kolmatta temppeliä suunnitellaan Jerusalemiin. [1] Temppelille on olemassa tarkat suunnitelmat ja rahaakin on kerätty, niin juutalaisilta kuin kristityiltä. Osa tarvittavista esineistöstäkin on jo valmiina. Mutta ongelmiakin riittää. Mistä löytää punainen hieho? [2] Entä ketkä ovat pappeja?

Kuitenkaan Jerusalemin temppelin uudelleen rakentaminen ei ole ensimmäistä kertaa esillä. Rooman valtakunta, joka oli Jerusalemin temppelin tuhonnut, halusi rakentaa eläinuhripaikan uudestaan. Temppelin uudelleen pystyttämiseen ei ryhtynyt kuka tahansa, vaan kristitystä pakanuuden jumaliin kääntynyt keisari Julianus, noin vuonna 350.

Adrian Goldsworthy, Rooman valtakunnan tuho: Koska evankeliumeissa Jeesus ennusti Jerusalemin Suuren temppelin tuhoutumisen, mikä toteutui vuonna 70, Julianus antoi määräyksen sen uudelleenrakentamisesta. Juutalaisyhteisö oli ymmärrettävän varovainen hyväksymään keisarikunnan uutta hallitsijaa, sillä heitä oli menneisyydessä vainottu usein, mutta eräät juutalaisjohtajat pitivät päätöstä hyvänä. Rakennushanke unohtui nopeasti. Jopa pakana Ammianus kertoi salaperäisten tulipallojen purkautumisesta, joka ajoi rakennusmiehet pois.

Voidaan siten kysyä, miksi Jerusalemin temppelin rakentaminen sallittaisiin nyt? Ehkä sallitaan siksi, että valheen on aikojen täyttymyksen lähestyessä annettava kasvaa täyteen mittaansa. On kaksi kylvöä, taivaallisen ja maallisen Jerusalemin. Luste tulee viimeinkin erottumaan viljasta, jolloin koittaa sadon leikkuun aika.

Mikä sitten on vapaamuurarien missio Jerusalemin kysymyksen osalta? On esitetty väitteitä, että vapaamuurarien tavoitteet ovat peräisin kuningas Salomon ajoilta. Sillä ei ole kuitenkaan merkitystä, onko väitteillä perää tai tiedostaako järjestössä kukaan juutalaista yhteyttä, koska vapaamuurarit toimivat valontuojan tahdon toteuttajina. Valheen isä kertoo omilleenkin puolitotuuksia, johtaa harhaan, käyttää hyväkseen ja heittää sen jälkeen säälittä ojanpohjaan.

On kuitenkin hyvä muistaa, että Salomo rakensi ensimmäisen temppelin, mutta hänestä tuli epäjumalanpalvoja, kuten myös roomalaiskeisari Julianuksesta. Muurarit taas ovat vihittyjä rakentajia, mutta eivät välttämättä korkeimmallakaan asteella tiedä, mitä ovat rakentamassa ja kenen rahoituksella. Uutta maailmanjärjestystäkö, jossa ovat hallitsijoita? Tuskin, vaan paremminkin vanhaa, joka on kulkenut kätkettynä juutalaisuuden sisällä vuosituhannet, mistä se on siirtynyt kristillisyyteen. Kaksi tietä, juutalaisuus ja kristillisyys, yhdistyy aina selkeämmin samaksi hapatteeksi, yhteiseksi petokseksi ja kapinaksi.

On käsittämätöntä, että miljoonat kristityiksi itseään kutsuvat tukevat sekä rahallisesti että rukouksin Jerusalemin temppelin rakentamista.

Heidän roolinsa on täsmälleen sama kuin keisari Julianuksen. Ja kuningas Salomon.

 

 

 

 

 

 

 

.

Vapaamuurarit Lahdessa

Torstai 29.3.2012 klo 19:46 - Tapio Tuomaala

Vapaamuurarit makrovaikuttajina

On monenlaista kertomusta, mitä vapaamuurarien ylimmillä tasoilla paljastetaan ja mihin sitoudutaan. Oikeastaan sillä ei ole merkitystä, mitä jumalaa palvotaan. Apostoli kirjoitti: Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Eivät mitenkään. Ne eivät voi elää keskenään. Valo on valoa ja pimeys pimeyttä.

Linkistä Muurariveljeskunnan psykologiaa – hyvyyden vai pahuuden ruumiillistuma? löytyy tietoa vapaamuurareista eronneiden todistamana, että korkeimpien asteiden vihityille paljastetaan vapaamuurarien jumalan olevan Lucifer, valontuoja. Raamattu kutsuu valontuojaa käärmeeksi, Ilmestyskirja vanhaksi käärmeeksi ja lohikäärmeeksi, maanpiirin villitsijäksi.

Linkin kirjoittajan sokea piste on Vanha testamentti, joka nähdään ristiriitaisena Jeesuksen opetusten perusteella, vaikka näin asia ei ole. Vanha ja uusi liitto lomittuvat kuitenkin täydellisesti toisiinsa. Ei voi olla toista ilman toista. Jeesus toi esiin Vt:n sisäisen ilmoituksen, jolle juutalaiset olivat sokeutuneet. He eivät pystyneet yksinkertaisesti näkemään, koska olivat sydämensä paaduttaneet. Mutta nyt on käynyt niin, että myös kristikunta on sokeutunut Jeesuksen ja apostolien opin suhteen.

Siinä mielessä juutalaisuus on esikuvaa nykyajalle. Nykykristillisyydessä kyse on enemmänkin teosofisesta katolisuudesta eli siitä, että ihminen muuttaa itse itseään, jalostaa, aivan kuten vapaamuurarit rakentavat itsestään parempaa ihmistä, parempaa veljeyttä. Mutta se ei ole mitään muuta kuin juutalaisuuden päivittämistä kristinuskon sekä teosofian käsitteistöön.

Useat vapaamuurarit kutsuvat Israelin Jumalaa pilkallisesti heimojumalaksi. He näkevät siten samoin kuin linkin kirjoittaja. Mutta ellei vanha testamentti ole sitä, mitä Jeesus itse kertoi, niin pohja putoaa myös uuden testamentin teologialta.

Vapaamuurarien yhteydet natseihin ovat kaksijakoiset. Lienee kuitenkin selvää, että eniten valaistuneet ovat voineet uhrata pyramidin alaosan työmuurahaisia, jottei selvää yhteyttä natsien kanssa löytyisi. Vaapamuurarien valaistuneiden tavoitteet olivat ja ovat edelleen pidemmälle kuin natsien. Jesuiitat, katolinen kirkko, kuten suurin osa luterilaisuudesta, sekä vapaamuurarien ylin hierarkia, löytyvät natsi-Saksan taustalta.

Natsismi ideologina tuntuu varmaan tutulta ja houkuttelevalta vapaamuurareista, koska vapaamurari ja liikkeen "hovisäveltäjä" Jean Sibeliuksen väitetään olleen natsimielinen. [1]  [2]

Sama henki yhdistää!

Miten langat sitten lomittuvat historian kudoksessa tilanteeseen, jossa Israel on palannut entiseen maahansa suuren kotkan, Amerikan, siipien alla, sitä on syytä avata jatkossa. Vastaukset siihen, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, löytyvät niin vanhan kuin uuden testamentin profetioista. Mutta paljon tärkeämpää kuin tietää, miten tapahtumat etenevät, on ymmärtää, miksi Luciferin vision sallitaan toteutua.

Ja kun taustalla on käärme, niin ei pidä puhua yksittäisten ryhmien, kuten juutalaisten tai vapaamuurareiden missiosta esiin työntyvän massiivisen eksytyksen kohdalla. Petokseen on saatu mukaan käytännöllisesti katsoen koko kristikunta, koska sen vääristynyt jumalakuva on käärmeeltä. Käärmeen teot ja oppi nähdään jumalallisena, valontuomana. Kaikki asianosaiset ovat kukin tahollaan petettyjä, menossa tuhoon, mutta eivät sitä tajua, niin kuin järjettömät, teuraaksi vietävät eläimet. Vetäytyminen on vielä mahdollista.

 

Vapaamuurarit mikrovaikuttajina

Vapaamuurarit eivät pidä ainoastaan poliittisista ja taloudellista valtaa käsissään, vaan se kontrolloi myös mediaa. Näin myös maakunnallisissa kehyksissä, jossa hyvä veli verkosto huolehtii toinen toistensa bisnesten menetyksestä. Taloudellinen valta on tänä päivänä ennen kaikkea mediavaltaa, koska sen avulla vaikuttaan ihmisten mielipiteisiin ja toimintoihin.

Mikrokosmos esimerkkinä tästä on Lahti, jonka mediamarkkinoita hallitsee ESA-konserni. Sen omistuksessa ovat Etelä-Suomen Sanomat, Itä-Häme, Uusi Lahti, Seutu4,  Mäntsälän Uutiset sekä paikallinen radiokanava Radio Voima. Etelä-Suomen Sanomien päätoimittaja Heikki Hakala on vapaamuurari [3]. Lehtiä ja sähköistä mediaa edustavan Päätoimittajayhdistyksen puheenjohtajana on samainen Heikki Hakala, joten ylin aitiopaikka median johtajien seurassa kertoo taustojen vaikutusvallasta.[4]

Kun Norjan joukkomurhaaja Anders Breivik paljastui vapaamuurariksi, niin en ole löytänyt asiasta mainintaa Etelä-Suomen Sanomista. Oleellisen tiedon "unohtaminen" on sensurointia, mutta ymmärrettävää, kun tietää, mikä taustalla vaikuttaa ja mitä vapaamuurarien tapaan koetetaan salata, pitää pimeydessä.

Etelä-Suomen Sanomien taloudellispoliittisen linjan pystyy jokainen omilla aivoillaan ajatteleva määrittelemään jo yksin lukemalla pääkirjoituksista, mitä niissä kumarretaan ja mihin suuntaan. Mutta tärkeintä on monesti se, mistä vaietaan, sillä se on sitä, mitä sensuroidaan. Vapaamuurarit ovat itsessään esimerkki, mitä vaikenemisella tarkoitetaan. Vaiettua ei ole olemassa jokamiehelle.

Vapaamuurarien asema yhteiskunnassa heijastaa myös luterilaisen kirkon tilannetta. Lahdessa 2007 järjestetyn vapaamuurarien valtakunnallisen kokoontumisen juhlajumalanpalvelus järjestettiin Keski-Lahden kirkossa, jonka toiminnasta vastaa kirkkoherra Pekka Särkiö. Samassa kirkossa järjestetään nykyisin Nicky Gumbelin Alfa-kursseja sekä äärikarismaattisia Healing Rooms parantumissessioita [5], mikä ei vapaamuurarien aisankannattajainstituutiolta todellakaan yllätä, vaan paremminkin kyse on loogisesta jatkumosta.

Luterilaisen kirkon seinät ovat leveät ja katto korkealla. Kirkko näyttää lopullisesti kadottaneen omaleimaisuutensa, mutta samalla toivonsa siitä, että se pystyisi seisomaan majakkana ja majatalona eksytysten myrskyissä. Tänään luterilaisuus on opillisesti osa suuresta pyramidista, jota rakennetaan sulassa sovussa niin vapaamuurarien kuin poliittisuskonnollisten liikkeiden kanssa. Pääasia on, että tuntuu kivalta ja on kivaa, valaistunutta.

Sama henki yhdistää!

 

Linkki listaan, josta löytyvät mm. Lahden vapaamuurarit. Nimistä näkee, ketkä vaikuttavat Lahden talouselämässä. Kun veli auttaa veljeä, niin homma pyörii jokaisella muurarilla varmasti hienosti, mistä esimerkki [6]. Media auttaa taustalla yhteisten taloudellispoliittisten tavoitteiden toteuttamisessa.

Linkki siihen, miten vapaamuurarit vaikuttavat mediaan.

.

Vapaamuurarit, osa uskontojen synkretismiä

Lauantai 24.3.2012 klo 17:57 - Tapio Tuomaala

Vapaamuurarit valontuojina

 Vapaamuurarit ovat verrattavissa kirkkolaitoksiin, sillä kun vapaamuurarien rituaaleja vertaa kirkkojen messuihin ja niissä noudatettaviin kaavoihin, niin huomaa samankaltaisuuden. Usko Jumalaan on tärkein ehto, jonka vapaamuurariksi haluavan pitää täyttää. Vapaamuurarit koettavat ohittaa tämän kohdan merkityksettömänä, koska lähes kaikissa uskonnoissa uskotaan Jumalaan. He koettavat kaikin tavoin peittää osallisuutensa uskontojen synkretismiin.

Vapaamuurarius on yksi maailman vanhimmista ei-kirkollisista veljeskunnista [1], väittää suomalainen suurmestari. Todellisuudessa vapaamuurarit sopisivat vallan mainiosti katolisen kirkon järjestöksi siinä missä jesuiitat tai Opus Dei. Siksi kirkoista kuuluu paljon pappeja vapaamuurareihin. He tuskin huomaavat muutosta kirkkonsa ja vapaamuurarien seremonioiden välillä. Uskonnollisen ilmaston vaihtaminen tarpeiden mukaan varmasti virkistää. Mielenkiintoista on, että vapaamuurareissa on myös muslimeja, [2] mutta toisaalta se on luonnollista. Katolinen kirkko pitää muslimeja veljinään, koska he uskovat Jumalaan. Mikseivät sitten vapaamuurarit pitäisi?

Katolisen kirkon katekismus, 841: Kirkon suhde muslimeihin. ”Pelastussuunnitelma käsittää nekin, jotka tunnustavat Luojan, niiden joukossa ennen kaikkea muslimt, jotka tunnustavat pitävänsä kiinni Abrahamin uskosta ja yhdessä meidän kansamme palvovat yhtä ainoata, laupiasta Jumalaa, joka on tuomitseva ihmiset viimeisenä päivänä.

Katolisuuden lisäksi varsinkin ruusuristiläisyys okkultistisena liikkeenä on vaikuttanut vapaamuurarien oppeihin ja perinteisiin. Yhteinen jumala- ja pyhyyskäsitys yhdistää. Suomen ehkä tunnetuin teosofi Pekka Ervast kirjoittaa vapaamuurariaatteesta paljastavasti:

Taikausko väittää vapaamuurarien olevan liitossa paholaisen kanssa. Tämä erehdys tulee heti oikaistuksi, sillä nuori kokelas saa alusta lähtien oppia, että vapaamuurarit kunnioittavat ja palvelevat Jumalaa ylinnä kaikkea… [3]

Vapaamuurarien usko Jumalaan on varmasti yhtä syvää kuin muslimeilla. Mutta on selvää, ettei Raamatun Jumala voi olla sama kuin islamin. Mikäli niin olisi, niin Raamattu olisi väärennös ja islamin näkemys viimeinen ja oikeampi ilmestys. Siten on selvää, että vapaamuurarit palvovat monia jumalia, kuten aikoinaan kreikkalaisroomalainen kulttuuri.

Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja. (1Kor.8:5)

Pekka Ervast kertoo avoimesti, että vapaamuurit ovat kirkollinen järjestelmä, mistä sisäpiirin todistus:

Koko vapaamuurarityö kohdistuu Jumalan kunniaksi ja on omalla tavallaan, omine juhlamenoineen mieltä ylentävää jumalanpalvelusta, joka salaperäisyytensä nojalla on pysynyt pyhänä ja vaikuttaa paljon välittömämmin kuin esim. kirkollinen jumalanpalvelus, joka pyhyydessä on kadottanut mitä se julkisuudessa on voittanut.

Ervast tuo esiin sen, mikä kirkkojen pappeja ja piispoja kiinnostaa: vapaamuurariudessa vaikuttava pyhyyden tuntu. He kokevat saman pyhyyden mennessään katoliseen tai luterilaiseen kirkkoon, helluntaiseurakuntaan, tai paavin tai helluntailaisten megasaarnaajien läheisyyteen. Pyhyyden tunne on varmasti todellinen, mutta lähde ei välttämättä ole sitä, mitä kokijat uskovat.

Pekka Ervast merkittävänä teosofina jatkaa vapaamuurarien temppeleiden liturgioiden merkitystä:

Entä näiden juhlamenojen tarkoitus? Niiden tehtävä on osaksi jalostaa ja kasvattaa osanottajia, osaksi vaikuttaa puhdistavasti… Tämmöinen näkymätön rakennustyö taaa puolestaan vaikuttaa ympäristöön ja ympäristössä eläviin ihmisiin.

Missio on kuin lainattu Raamatusta. Tehdä hyvää ja auttaa köyhiä, mutta ennen kaikkea koettaa nostattaa veljesrakkaus tärkeimmäksi ihanteeksi, mistä syystä vapaamuurarius on kehittyneempiä hyvä veli verkostoja. Se selittää, miksi vapaamuurareissa on paljon taloudellisia vaikuttajia. Veli auttaa veljeä kaikessa ja kun jokainen omalla tontillaan nostaa veljeä korkeammalle, niin päädytään siihen, mihin vapaamuurarien Amerikassa on päästy.

Pekka Ervast kuvaa osuvasti: Kuka siis tietää, missä määrin juuri vapaamuurarit ovat vaikuttaneet ihmiskunnan kehitykseen suurempaa henkistä vapautta, veljellisempää yhteiselämää ja uskonnollista suvaitsevaisuutta kohti? …Mitä erikoisesti veljeyteen tulee, ovat vapaamuurarit nimenomaan — samoinkuin esim. Teosofinen Seura — ottaneet sen ohjelmaansa, vaikka he eivät sitä saarnaa eivätkä julkisesti siitä puhu. Mutta ovathan he kaikissa maissa tunnetut suurenmoisesta hyväntekeväisyydestään.

Vapaamuurarien tapa matkia kristillistä hyväntekeväisyyttä, johon kuuluu erityisesti köyhien auttaminen, ei ole suinkaan viime vuosisatojen idea, vaan paljon ennen vapaamuurareita menetelmän keksi Julianus, joka ehti olla Rooman keisarina muutaman vuoden. Hän kuoli 363. Julianus näytteli kristittyä, mutta keisariksi noustuaan tunnustautui vanhojen jumalien palvojaksi koettaen kääntää Rooman valtakunnan takaisin pakanuuteen. Hän kannusti alaisiaan auttamaan köyhiä todistukseksi siitä, että pakanajumalat olivat yhtä hyviä kuin kristittyjen Jumala.

Lainaus Adrian Goldsworthyn teoksesta Rooman valtakunnan tuho: Julianus koki, että pakanuus oli jäänyt huonoon väliin kristittyjen innokkaan hyväntekeväisyyden vuoksi, ja hänen pappinsa pitäisivät huolta köyhistä. Osa uudesta järjestelmästä päätyi käyttöön. Henkilöitä nimitettiin ja kaupunkeja kiiteltiin, jos ne hyväksyivät uuden järjestelmän…" [4]

Valaistuneet vapaamuurarit näkevät itsensä pyhinä, mutta siten he ovat myös tulevan uuden maailman pyhiä, jotka nousevat kuolemasta elämään. He matkivat kristillisyyden salattua mysteeriä, mikä käy ilmi seuraavasta lainauksesta:

Ihmishengen kehitys alhaalta ylös on muurariuden vertauskuvakielessä esitetty selvemmin tai peitetymmin ja näytelmällisten seremonioiden muodossa veljet saavat suorittaa kuoleman ja ylösnousemuksen mysteerioita. Niiden pyhäin yhteys, jotka ymmärtävät elämän ja kuoleman salaisuuksia, jotka Paavalin lailla kohotettiin kolmanteen ja neljänteen taivaaseen, jotka näkyvämmin tai näkymättömämmin johtavat ihmiskunnan kehitystä, — se kaikki tulee muurariuden puitteissa ilmi ja inspiroi veljiä jaloihin ponnistuksiin orvon ihmiskunnan hyväksi. [5]

Norjan joukkoteurastaja Breivik oli vapaamuurari ja siten vihitty alempien asteiden salaisuuksiin. Voidaan kysyä, edustaako Breivik vapaamuurariutta sen enempää kuin Ranskassa joukkomurhannut Mohammed Mera islamia? Ei, he ovat häpeäksi liikkeilleen. Mutta kumpikin tapaus antaa suuntaviivoja uskonnollisuudesta, kun se kihahtaa päähän, jolloin näkee itsensä valittuna valontuojana. Pyhänä.

Vapaamuurarit, Yhdysvallat ja Israel

Yhdysvallat on rakennettu vapaamuurariaatteen periaatteiden ja arvojen pohjalta. Vapaus on moni jumalisen vapaamuurariuden ihanteiden mukaista. Mutta koska kyse on pax romanan päivitetystä versiosta, niin mikä vapaamuurarivaltakunnan todellinen tarkoitus ja päämäärä? En usko, että vapaamuurarit edes ylimmällä 33 tasolla ymmärtävät, mihin heitä ohjataan silmät sidottuina kuin kuormamuuleja. Ymmärrys ei vapaamuurarien hierarkian tikapuita noustessa välttämättä lisäänny. Ainoastaan pimeän valon määrä voimistuu. Sama valo, jota kutsutaan valaistumiseksi.

USA:n vaakunassa on kotka. Vaakunan toisella puolella on pyramidi, jonka huippukivi, pienempi kolmio, on irti pyramidista. Huippukivessä on silmä. [6] Samat kuviot löytyvät dollarin setelistä, vapaamuurarien logot. Ne ovat symbolistisia, mutta pitävät sisällään päämäärän, joka on melko pitkälti jo toteutunut. Mikä on toteutumatta, se paljastuu vetämällä suoria viivoja tulevaisuuteen.

Mitä kotka suojelee siipiensä alla maailmassa? Kotka on kuin raha, taloudellinen ja sotilaallinen valta. Uskonnollinen ulottuvuus tulee pyramidista. Ketkä rakensivat pyramideja ja palvoivat monia jumalia?

Voidaan kysyä, mikä on Israelin osuus kuviossa? Ovatko vapaamuurarit ja Yhdysvallat synnytetty Israelin takia? Se taas saattaisi tarkoittaa sitä, että historian suurin petos on valmistumassa. Kun huippukivi, kaikkinäkevä silmä, lasketaan pyramidin päälle, niin Ilmestyskirjan kuvaama Babylonia on valmis.

Adventismi ja vapaamuurarit

Eräs lenkki pyramidin rakentamisessa on ollut okkultististen sanomien levittäjä Ellen G. White, joka vastaa adventismissa samaa kuin paavi katolisuudessa.

Ei ole siksi yllättävää, että Ellen Whiten haudalta löytyvät niin vapaamuurarien kuin muinaisen Egyptin symbolit. Vaikka naiset eivät voineet kuulua hyväksyttyihin vapaamuurareihin, niin heille oli omat liitännäisensä.

http://www.ellenwhiteexposed.com/obelisk.htm

http://h0bbes.wordpress.com/2006/11/12/ellen-whites-burial/

http://www.findagrave.com/cgi-bin/fg.cgi?page=pv&GRid=4483&PIpi=19838462

Vapaamuurariliikkeen yhteyksistä muinaisiin kulttiuskontoihin sekä okkultismiin linkistä.

Ei ole muuta nimeä ihmisille annettu

Torstai 22.3.2012 klo 11:39 - Tapio Tuomaala

 Mistä pelastutaan?

 

Käsitys siitä, mitä pelastus tarkoittaa Raamatussa, on lähes 2000 vuoden ajan hämärrytetty niin tehokkaasti, että apostolisen pelastuskäsityksen ymmärtäminen vaatii paljon tutkimista, ja ennen kaikkea uskallusta heittää kristilliset opit roskalaatikkoon.

Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman. (Apt.4:12)

Siinä on perusta, johon pelastusteologian pitää ankkuroitua. Ei saa mennä ali eikä yli kirjoitetun.

Pelastuksella on lukuisia merkityksiä, kuten on arkikielenkäytössäkin. Pelastua voi auton alta, ahdistelijalta, vahingolta, äreältä naapurilta, sairaudelta, …

Raamatullinen pelastus on pelastusta ennen kaikkea itsestä, mutta samalla pahuudesta, joka maailmassa vallitsee.

joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan! (Gal.1:4)

Sama asia toisin ilmaistuna, pelastuksena ajasta, jossa ihminen elää ruumiiseensa sidottuna:

häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. (Kol.1:13

Ei suinkaan valtakuntaan, joka tulee, vaan valtakuntaan, joka on:

eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä. (Luuk.17:21)

Koska valtakunta on, niin sen sisälle pääseminen ja näkeminen edellyttää:

Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. (Joh.3:5)

Vesi on synonyymi Jumalan sanalle, johon pitää kastaa.

Kun Raamatussa puhutaan syntymisestä vedestä ja hengestä, niin sellaista käsitettä ei ole kuin kivuton syntyminen tai keisarinleikkaus. Syntymiseen liittyy aina äärimmäinen tuska ja kuoleman osallisuus, niin äidin kuin lapsen osalta. Tie on kaita ja portti ahdas Jumalan valtakuntaan tässä ja nyt.

On selvää, että pelastuksella on myös iankaikkinen merkitys:

jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana. (1Piet.1:5)

Alkuteksteille uskollisempi suomennos kuuluu:

voimasta Jumalan uskon kautta varjeltavia pelastukseen valmiiseen ilmestyvään viimeisenä aikana...

Edelleen pitää kysyä, kuka ja mikä tulee pelastumaan? Pietari tarkentaa:

...sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.

Pietari käyttää muotoa te eikä suinkaan me, koska hän ei voinut lukea itseään pelastettaviin. Jeesus oli nimittäin kertonut Pietarille, miten tämä kuolisi. Pietari ei voisi mitenkään saavuttaa pelastusta, joka ilmestyy viimeisenä aikana, koska hän kuolisi ennen sitä. Mutta Pietari oletti, että seurakunta saavuttaisi sielujensa pelastuksen.

On merkittävää, ettei Pietari puhu hengen pelastuksesta. Apostolit eivät sotkeneet sielu ja henki käsitteitä keskenään, kuten tekevät suomennokset, jotka ovat käännetty katolisesta ajattelusta käsin.

Pelastuksella on myös toinen puoli. Sielun pelastuksen voi menettää. Näin on pakko olla, koska pelastus ei ole ilmestynyt.

Vaikka jo kerran olette saaneet tietää kaiken, tahdon kuitenkin muistuttaa teitä siitä, että Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptistä, toisella kertaa hukutti ne, jotka eivät uskoneet. (Juud.1:5)

Tässä yhteydessä on kuitenkin lohdullista tietää, etteivät ne, jotka hukkuivat, menettäneet juutalaisuuttaan, vaan voittopalkintonsa.

Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa.
Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat. (1Kor.10:5-6)

Alkuseurakunnille muistutettiin monin kohdin samasta asiasta:

Kun sanotaan: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa",
ketkä sitten, vaikka kuulivat, katkeroittivat hänet? Eivätkö kaikki, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä?
Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan?
Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille?
Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä. (Heb.3:15-19)

Hukkuiko alkuseurakunta, kuten sen esikuvana oleva Israel? Pääsikö se perille ja täyttikö tehtävänsä? Tekikö alkuseurakunta niin kuin kehotettiin:

Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama. (Kol.2:18)

Varoituksista huolimatta ilmeisesti pääsi käymään niin, ettei alkuseurakunta päässyt päämäärään, koska pelastus ei ole vieläkään ilmestynyt. Vähitellen mielistyttiin aina enemmän toiseen evankeliumiin, toiseen henkeen ja toiseen Jeesukseen, koska ne antavat maailmasta, mutta enemmän kuin maailma. Käärmeen piston vaikutuksesta saa kliimakseja valaistumisista, jolloin tuntee olevansa ja tietävänsä kuin Jumala. Myrkytetyssä tilassa huumeinen illuusio pyyhyyden tunnosta on kuitenkin paatumista.

Maailmassa on tänään paljon enkeli-ilmestyksistä syntyneitä ”viimeisiä ja täydentäviä” ilmestysuskontoja, vääriä profeettoja ja valhevoideltuja petollisine näkyineen, nöyryyteen pukeutunutta uskonnollisia johtajia. Niiden ainoa tehtävä on ollut ja on edelleen sotkea uskonnolliset käsitteet niin perusteellisesti, ettei syntyisi seurakuntaa, joka vie Jumalan antaman tehtävän päätökseen.

Ketkä pääsevät taivaaseen

Tiistai 20.3.2012 klo 11:03 - Tapio Tuomaala

Portot ja homot ja syntiset menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan

Kun kristikunta lahkoutui ja ryhtyi opettamaan pelastusta asiana, jonka voi saavuttaa vain kuulumalla omaan lahkoon, pelastuskäsitys muuttui kirkkopoliittiseksi lyömäaseeksi. Evankeliumi ei enää ollutkaan ilosanoma taivasten valtakunnasta, vaan siitä tuli kirves, jolla toisinuskovat määriteltiin helvettiin meneviksi, kun taas omat lahkolaiset pelastuvat..

 Koska kukaan ihminen ei ole vielä pelastunut siten kuin Raamattu määrittelee, ollaan edelleen tilanteessa, joka koskee kaikkia ihmisiä.

Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki
ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä -
sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan. (Room.2:14-16)

Viimeisellä tuomiolla ei auta se, että on hokenut Jeesuksen nimeä tai lausunut kristillisiä mantroja aamusta iltaan. Varsinkin viimeisessä villityksessä ja viettelyksessä mukana olleet lopunajan voidellut ja etuoikeutetut, jotka pitävät taivasosaansa uskonsa perusteella itsestään selvyytenä, ihmettelevät kuullessaan:

Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.' (Mat.7:21-23)

Laittomuuden tekijät tarkoittaa, että elää kuin ei olisi lakia eikä tuomiota teoista. Katolinen kirkko ja Suomessa lestadiolaisuus on paras esimerkki siitä, mitä laittomuus tarkoittaa käytännössä.

Tuomiolla ihmiseen ei katsota. Hyvä on hyvää ja paha pahaa, kun ihmiset tuomitaan tekojensa mukaan. Kiitoksen saavat katolilaiset, helluntailaiset, luterilaiset, lestadiolaiset, muslimit, mormonit, ateistit, pakanat, homot, lesbot. Tuomion saavat katolilaiset, helluntailaiset, luterilaiset, lestadiolaiset, muslimit, mormonit, ateistit, pakanat, homot, lesbot.

Apostoli kirjoitti seurakunnille, muodossa me, minä:

Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen. (Room.14:10)

Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa. (2.Kor.5:10)

Seuraavat jakeet ovat ylittämätön este lahkoille eivätkä he niitä suostu kommentoimaan, koska ne todistavat lahkojen opit vääräksi, pohjia myöten:

Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan. Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille." (Mat.10:41-42)

Tälläkin hetkellä lampaat ja vuohet ovat sekaisin niin maailmassa kuin kirkoissa. Jokainen tekee ja elää luontonsa mukaisesti. Paha tekee pahaa eikä pidä sitä pahana. Hyvä tekee hyvää eikä pidä sitä hyvänä.

Selvää kuitenkin on, ettei kukaan mene taivaaseen tuomioistuimen ohitse. Ei ole ohituskaistaa joillekin ryhmille, vaikka he niin tahtovatkin nähdä. Jokaisen passi tarkastetaan.

Kun kristillisyys on samassa tilassa kuin oli juutalaisuus, niin seuraava keskustelun kuvaa tulevaa marssijärjestystä:

Ja kun hän oli mennyt pyhäkköön, tulivat hänen opettaessaan ylipapit ja kansan vanhimmat hänen luoksensa…
…"Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.”

 

 

Sankarina kolmoismurhaaja

Lauantai 17.3.2012 klo 16:53 - Tapio Tuomaala

Jäähalli hurrasi kolmoismurhaajalle,

otsikoi Iltalehti, mikä osuvasti kertoo muutoksesta, joka salakavalasti ja kuin huomaamatta saa aina enemmän jalansijaa. Vankilasta lomalle päästetty Lauri Johansson ”saarnasi yhteiskristillisen pääkaupunkimission Mahdollisuus muutokseen -jatkotapahtumassa.”

Tapahtuma kuvaa irvokkaalla tavalla sitä alennustilaa, johon kristillisyys on ajautunut. Paha ei ole enää pahaa, vaan sille taputetaan ja huudetaan kuin sirkuksessa. Mitä makaaberimpi näytös on, niin aina suurempaan kliimaksiin päästään.

Kolmoismurhaaja Lauri Johansson todisti tilaisuudessa: ”Mihin mä olin menossa, se muistuu useinkin mieleen. Olin menossa kadotukseen. Nyt mä olen menossa taivaan kirkkauteen sitten kuin aika jättää, hän jatkoi.”

Todistus tarkoittaa opillisesti sitä, että mikäli ne ihmiset, jotka Johansson surmasi, eivät ehtineet tehdä uskonratkaisua, niin he joutuvat helvettiin. Murhaaja taas on matkalla taivaaseen. Väitteen uskonnollinen logiikka ei kerro oikeuden, vaan vääryyden voitosta.

On iloittava jokaisesta, joka tekee mielenmuutoksen rankoista rikoksista, mutta päättelyketju, joka vedetään mielenmuutoksen perusteella, johtaa enemmän ojaan kuin oikealle tielle.

Yhteiskristillisen opin perusteella voidaan kuvitella seuraava keskustelu, joka ei liity Johanssoniin, vaan Taivaaseen menevä voi olla yhtä hyvin sotarikollinen kuin satakertainen pedofiilipappi.

Ihmettelijä: ”Olet menossa taivaaseen?”

Taivaaseen menevä: ”Niin olen, kun aika jättää.”

Ihmettelijä: ”Olivatko ne ihmiset uskossa, jotka surmasitte?”

Taivaaseen menevä: ”Eivät, minun tietääkseni.”

Ihmettelijä: ”He ovat siis nyt helvetissä, mihin päätyivät, kun tapoitte heidät. He tulevat katsomaan helvetistä, kun te menette taivaaseen? Se on teidän oppinne mukaista. Jos oppinne taas on väärä eivätkä murhaamanne ole helvetissä, niin ette tekään voi olla menossa taivaaseen. Murhaamienne ihmisten on pakko olla helvetissä, jos te olette oikeassa ja menossa taivaaseen.”

Taivaaseen menevä: ”Minä olen saanut syntini anteeksi.”

Ihmettelijä: ”Surmaamamme ihmiset eivät ehtineet saada syntejään anteeksi. He eivät voineet tehdä samaa uskonratkaisua, koska riistitte heiltä hengen liian aikaisin ja heititte heidän ikään kuin helvettiin. Onko teistä oikein, että ihmiset, joille te ette antaneet mahdollisuutta tehdä uskonratkaisua, ovat helvetissä, kun taas te heidän murhaajanaan pääsette taivaaseen?”

Taivaaseen menevä: ”Minulle riittää, että tunnen pelastuneeni.”

Ihmettelijä: ”Oletteko koskaan kuvitellut taivaaseen pääsyänne ja sitä, miten surmaamanne ihmiset viruvat helvetissä? Onko teillä silloin yhtä hyvät fiilikset kuin nyt? Surmatut olivat lisäksi vihamiehiänne, koska heidät tapoitte. Oletteko taivaaseen mennessänne tyytyväinen, kun vihollisenne ovat helvetissä? Ainakin voitte luottaa, että samanuskoiset taputtavat teille. Taputtavatko he niille, jotka syöksitte helvettiin? Katsotteko, että oikeus on voittanut, kun te pääsette taivaaseen?"

Kuvitteellinen keskustelu ei olisi mahdollinen, jos haluttaisiin huomioida, että ainoastaan apostoleilla oli valta antaa syntejä anteeksi. Mutta apostoleilla oli myös valta pidättää synnit. Anteeksianto ei ollut itsestäänselvyys, vaan perustui Hengen ilmoitukseen ja tietoon.

Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki.
Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." (Joh.20:22.23)

Raamatusta ei löydy yhtään kohtaa, joka tukisi näkemystä, että apostolinen valta olisi ollut siirrettävissä ihmisten keskinäisillä sopimuksilla. Nyt luetaan teille, heille annetut lupaukset muodossa minä ja me. Jotka lukevat minä toimivat samoin kuin lukisivat Teräsmies-lehteä ja uskottelisivat lukemansa perusteella olevansa Teräsmiehiä, omistavansa samat kyvyt.

Taivasten valtakunnan ovat riistäneet itselleen väkivaltaiset, jotka kuvittelevat omistavansa apostoliset oikeudet antaa syntejä anteeksi. He voivat kirjoittaa ylimielisesti, kuten Katolisen kirkon katekismuksessa lukee:

Sellaista rikkomusta ei olekaan, olipa se kuinka raskas tahansa, jota ei pyhä kirkko voisi antaa anteeksi. ”Sellaista ihmistä ei olekaan, joka olisi niin paha ja syyllinen, ettei hänen näköpiirissään olisi varmaa toivoa syntien anteeksiantamisesta, kun hän vilpittömästi katuu rikkomuksiaan.

Koska niin suurta pahuutta ei ole, jota kirkko ei voisi antaa anteeksi, niin se tarkoittaa käytännössä sitä, ettei pahuudelle ole rajoja, minkä näkee katolisen kirkon pappien pedofiliasta, samoin kuin lestadiolaisesta. Uskonnollisiin järjestelmiin sisäänrakennettu pahuus yrittääkin tunkeutua katolisen kirkon ja karismaattisten yhteisliikkeiden kautta maailmaan saastuttaakseen ne, jotka vielä ymmärtävät, mitä oikeamielisyys eli vanhurskaus tarkoittaa.

Lakia ei ole katolisuudessa eikä yhteiskristillisyydessä, koska se voi antaa kaiken lain ja ihmisoikeuksien polkemisen anteeksi, murhat ja pedofiliat. Se ei pidätä estääkseen laittomuuden syövän leviämisen, koska on sokea näkemään ja tunnistamaan sairauttaan. Siksi laittomuuden ihmiset sylkevät murhattujen omaisten silmille, kun nämä joutuvat katselemaan voimattomina vääryyden voittokulkua ja sille aamentamista.

Iltalehdessä oli suorastaan profeetallinen huomio: ”Rankoista rikoksista tuomittu Lauri "Late" Johansson villitsi Helsingin jäähallin.”

Näin ennustettiin käyvän evankeliumille, jota apostolit julistivat. Muutosprosessin alun löytää Ut:n kirjeistä.

Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja. (1.Tim.4:1)

Linkki uutiseen

 

Suomessa elinkautisen kansanmurhasta saanut François Bazaramba oli/on metodistipappi. Mielenkiintoista olisi tietää hänen toiminnastaan Suomessa, ennen kuin taustoja ryhdittiin penkomaan. Ketkä auttoivat ja miten? Toimiko taustalla samankaltainen hyvä veli verkko kuin vapaamuurareilla?

Kun François Bazaramba on istunut muutaman vuoden vankilassa, niin saako hän riehaantuneen vastaanoton kuin Lauri Johansson. Helluntaiopillisesti villitykselle ei pitäisi olla mitään estettä.

On mielenkiintoista, että T. B. Barrat, norjalainen metodistipastori, kävi Azusa-kadulla 1900 luvun alussa ja toi lestadiolaisten kutsumana henkikasteopin Suomeen. [1]

Tieto yhdistää lestadiolaisuuden ja helluntailaisuuden, vaikka liikkeet tänään näennäisesti näyttävätkin erilaisilta. Kokemukset kuitenkin ovat samankaltaisia, niin myös jäljet.

Jotain hyvää kallis François Bazaramban oikeudenkäynti Suomessa näyttää saaneen aikaiseksi. Siinä mielessä kannatti maksaa. [2]

 

Lähetystyö, lahkojen kilpailu sieluista

Torstai 15.3.2012 klo 10:56 - Tapio Tuomaala

Kristilliseksi luokiteltu lähetystyö tarkoittaa globaalissa maailmassa tuhansia risteileviä polkuja, jotka kulkevat edes takaisin. Suomesta mennään Afrikkaan käännyttämään pakanoita ja Afrikasta tullaan Suomeen kastamaan uuspakanoita. Lähetystyö on paras todiste siitä, mitä lahkolaisuus tarkoittaa. Eivätkä lähetystyötä tee ainoastaan kristityt, vaan myös mormonit, muslimit, budhalaiset, ateistit. Lista on yhtä pitkä kuin jokaisen lahkon näkemys ehdottomasta oikeassa olemisestaan.

On kuitenkin niin, että mikä lahkoutuneelta kristikunnalta jää tekemättä, koska se omistaa väärennetyn evankeliumin, se saatetaan päätökseen, ennen kuin pelastuksen, mutta samalla myös tuomion päivä koittaa.

Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille. (Ilm.14:6)

Jae todistaa vääjäämättömästi, että kristikunta on julistanut toista evankeliumia, ilosanomaa, kuin mitä apostolit julistivat, jakanut kirkoissa antikristillistä henkeä apostolisena suksessiona sekä vapaissa suunnissa karismaattisena henkikasteena. Miksi muuten enkeli tulisi julistamaan evankeliumia kaikelle maailmalle, jos kerran kristikunta on täyttänyt lähetystehtävänsä? Evankleiumi olisi jo maailman silmien edessä, sillä katolilaisia on jo yksistään 1,1 miljardia. Mutta nyt maailman silmien edessä on väärennöksiä, joten tilanne on palautettava ihmiskunnan illassa samaan pisteeseen kuin mitä se oli apostolien aikana.

Lähetystyön kummallisuuksiin liittyen laitoin luterilaisuuteen perustuvan Kansanlähetyksen johtajalle Mika Tuoviselle sähköpostin, jossa ihmettelin järjestön toimintaa. Tuovinen on Alfa-uskonnon kannattaja, joka ei ole luterilaisen tunnustuksen mukainen. (Tuovisesta lisää linkissä: Alfa-kurssit, paluu katolisuuteen)

24.1.2012

Avoin kirje.

Lähetysjohtaja Mika Tuovinen!

Pyydän vastaamaan ihmettelyyni koskien Alfa-ideologiaa, jota tuette.

Nicky Gumbel Alfa-kurssikirjasta Selitä miksi kirjoittaa: ”Neljänneksi on tärkeä huomata, että on mahdollista pelastua armosta, uskon kautta, vaikka ei olisi kuullutkaan Jeesuksesta…”

Gumbel toteaa myös: ”Samalla tavoin ihminen, joka eli Jeesuksen aikaan tai hänen jälkeensä vanhurskautetaan uskosta – vaikkei hän olisikaan kuullut Jeesuksesta.”

Edellisiin lainauksiin liittyen Gumbel varmistaa luopumistaan kristillisyyden ytimestä toteamalla: ”Kirkko pitää kaikissa muissa uskonnoissa olevaa hyvyyttä ja totuutta tien valmistamisena evankeliumille ja saatuna häneltä, joka valaisee kaikki ihmiset, jotta he voisivat löytää elämän.”

Kysyn, mitä hyötyä on Kansanlähetyksen toiminnasta, jos kerran Jeesuksella ei ole pelastuksen kanssa mitään tekemistä ja jos muihin uskontoihin on jo sisäänrakennettu evankeliumi? Evankeliointi on turhaa Alfa opin mukaan.

Kun olette olleet Alfa-koulutuksen ytimessä mukana ja sitä hehkutatte kotisivuillanne, niin millä opilla evankelioitte, kun johdatte Kansanlähetyksen toimintaa? Tulee väistämättä mieleen, että Kansanlähetys levittää Alfaan pohjaavaa karismaattisuutta, uutta viiniä.

On oletettavaa, että pystytte vaikuttamaan Kansanlähetyksen opillisiin painotuksiin vakaumuksenne pohjalta sekä viemään Kansanlähetystä siihen suuntaan kuin kannatatte avoimesti?

Mika Tuovinen, viettekö eteenpäin katolisanglikaanista Alfa-agendaa vai luterilaisuutta? Koska Alfalla ei ole mitään tekemistä luterilaisuuden kanssa, niin miksi käytätte luterilaisten rahoja Alfa-aatteen eteenpäin viemiseksi? Tai miksi edellytätte luterilaisten antavan rahaa järjestölle, joka kaivaa maata heidän jalkojensa alta?

Alfa on uusi viini opin edelleen levittämistä, kuten toteatte blogissanne. Mitä hyötyä luterilaisuus saa lähetystoiminnastanne, jos tarjoatte tavoittelemillenne ihmisille uutta viiniä, luterilaisuudelle vierasta? Eikö olisi älyllisesti reilumpaa siirtyä katolilaisten tai Gumbelin kirkon rahoitukseen. Tai toimia jäsenien rahoituksen varassa, kuten muutkin karismaattiset järjestöt tekevät, jolloin ei synny sidosta muuhun kuin omaan ideologiaan.

Mikäli onnistuisitte Alfa työssänne, niin luterilaisuus kuolisi ja kuopattaisiin. Luther olisi viimein voitettu paavin ja katolisen ekumenian toimesta, Teidän kaivaessanne omalla lohkollanne Alfa-hautakuoppaa.

Keskustelua Alfasta:

http://www.kotimaa24.fi/blogit/kommentoiduimmat/article/?bid=593&id=27125

Olisi reilua, mikäli kommentoisitte julkisesti keskustelua roolistanne
Alfa-aatteen eteenpäin viemisessä.

Vastausta en ole saanut tähän päivään saakka sen enempää sähköpostina kuin että Tuovinen olisi osallistunut julkiseen keskusteluun, mikä on ymmärrettävää, koska vastaaminen paljastaisi väistämättä todelliset motiivit.

Kotimaa24 sivuilta väite: "Ei alfa ole lähetystyötä," johon vastasin:

Lähetystyötä ei mitata matkan pituudella. Matka naapurin ovelle on lähetystyötä, koska samaa asiaa tuodaan esiin, vaikka mentäisiin Australiaan.

Lähetystyötä luterilaisuuteen tekevät jo yksistään helluntailaiset, joiden mielestä vauvakastettu ei ole oikein vesikastettu. Luterilainen ei muutenkaan ole oikea uskova vapaiden suuntien mielestä, koska perusluterilainen ei ole tehnyt karismaattisuudessa vaadittavaa uskonratkaisua.

Lähetystyötä on Alfan kehotus miinoittaa alfa-aatteella luterilaiset seurakunnat. (Lahdessa selkeästi Keski-Lahden sekä Joutjärven seurakunnat, minkä seurauksena Healing Rooms tyylinen amerikkalaisvillitys on saanut niissä jalansijaa. Kirkkoherrat Pekka Särkiö ja Seppo Hämäläinen näkevät toimintansa oikeana eivätkä siksi katso menettelevänsä vastoin luterilaista tunnustustaan, johon ovat pappisvalassa sitoutuneet.)

Diakonia antaa paremman kuvan Jeesuksesta kuin perinteinen lähetystyö, mutta koska diakonia sisältää pelkkää työtä, niin se ei kelpaa niille, jotka juuri työtä lähtevät pakoon muille maille. He haluavat vain evankelioida, kun arkinen työ aamusta iltaan ei kelpaa. Arkinen, uuvuttava työ, josta ei koskaan voi saada samaa kiitosta kuin suurten evankelistojen työstä.

Olen varma, että nykyiset mega evankelistat menevät taivaan portista häpeillen niiden perässä, jotka päivästä ja vuodesta toiseen ovat raataneet yksinkertaisella sydämen uskolla lähimmäistensä hyvinvoinnin eteen. Yleensä he ovat naisia.

Jotka itsensä ylentävät, ne alennetaan ja ne, joita uskonnollinen maailma on väheksynyt, ylennetään.

On vain ikävä kyllä niin, että varsinkin nuoria kiinnostaa kovasti lähtö vieraille maille ja puhuminen joukoille. Ei siinä ole mitään hengellistä, mutta lihallinen mieli koettaa tehdä seikkailunhalusta hengellistä, narsismista johtamista. Arvostaisin lähetystyötä, mikäli se tapahtuisi, kuten Paavalin kohdalla. Työtä tehden omin käsin ja hankkien itse leipänsä, rasittamatta seurakuntalaisia eli niitä, joiden pitää arjessa raataa voidakseen antaa omastaan lähetystyöhön, elättämään seikkailunhaluisia.

Lähetystyöstä tulee helposti itsetarkoitus, eräs riiston muoto, johon seurakunta jatkuvasti mankuu lisää rahaa; vapaissa suunnissa kymmenyksiä, jotka ovat suunnilleen taivaaseen pääsyn ehto. Se on kiristystä, köyhiltä ja raskautetuilta ottamista niille, joille evankeliumi tarkoittaa maallista, hyvää elämää, kuten matkustamista, osallistumista Amerikan ja Afrikan seminaareihin, seurakunta vierailuihin Australiaan.

Näin Nokia Mission Markku Koivistokin teki. Reissasi ympäri maailmaa seurakuntalaisten rahoilla. Kun Koiviston korttitalo sortui siihen, että mies jäi itse kiinni siitä, mitä sanoi julkisesti synniksi muiden miesten tekemänä, niin Koivisto häipyi paikalta jättäen jälkensä toisten siivottavaksi, anteeksi seurakunnalta pyytämättä tuhlailuaan. Nokia Mission touhuilu oli pelkkä bluffikupla, ja ilmakuplia ovat kaikki nekin, jotka siihen osallistuivat. Väärien profeettojen ja väärien voideltujen määrän voi helposti laskea niistä, jotka kävivät puhumassa suloisia sanoja Nokia Mission tilaisuuksissa. Heidän olisi päinvastoin pitänyt varoittaa edessä olevasta romahduksesta ja tuomiosta.

Vastaavaa lähetystyötä on todella paljon kuin mitä Nokia Missiokio harjoitti. Amerikassa on paljon vastaavia raunioita, minkä seurauksena on tuhansittain uskossa petettyjä ihmisiä sekä lähetystyöntekijöitä, joiden motiivit työhön on johdettu Nokia Mission tyylisestä toiminnasta ja opista.

Vastaväite näkemykselleni, Kotimaa24: "Herramme tahto ei sittenkään tässäkään toteudu eli menkää ja tehkää kaikki opetuslapsikseni.”

Tulkinnassa mennään ohi kirjoitetun niin, että kolisee. Luetaan kuin lestadiolaiset sellaiset lupaukset ja tehtävät omiksi, jotka annettiin opetuslapsille.

Opetuslapsille annettiin lähetystehtävä eikä sitä ole siirretty kenellekään toiselle. Kehotus tehdä kansat opetuslapsiksi on jo täytetty apostolien aikana.

Mutta minä kysyn: eivätkö he ole kuulleet? Kyllä ovat: "Heidän äänensä on kulkenut kaikkiin maihin, ja heidän sanansa maan piirin ääriin." (Room.10:18)

Apostolien jälkeen, kun alkuseurakunta epäonnistui, alkoi toinen aika. Pelastus siirtyi eteenpäin. Apostoli Johannes sai ilmestyksen siitä, mitä tapahtuu tulevaisuudessa, kun pelastushistorian kello laitetaan jälleen käyntiin viimeiseksi 3½ vuodeksi. Vasta sitten tulee loppu, telos, aikojen ja Jumalan pelastussuunnitelman täydellistyminen.

Alkuseurakunnan luopumisen pois evankeliumista huomaa apostolisista kirjeistä: kaikki aasialaiset luopuivat Paavalille annetusta evankeliumista. Seurakunnat eivät hyväksyneet opetuslapsien julistamaa evankeliumia, vaan väänsivät siitä korvasyyhyynsä sopivan version. Apostolit heitettiin ulos seurakunnista, joita he olivat olleet perustamassa. Kuten sanotaan, vallankumous söi omat lapsensa. Toinen evankeliumi, toinen henki ja toinen Jeesus oli seurakunnille parempi, koska ne korottavat ihmistä, joka vihaa valoa.

Apostolien poistuttua keskeltä estämästä taivasten valtakunnan hapantumista, alkoi laittomuuden salaisuus vaikuttaa täydellä voimallaan, ja se on vaikuttanut ja tehnyt työtään lähes 2000 vuotta. Syntyivät traditiot, kirkkosäännöt ja valtava määrä isien perinnäissääntöjä, joihin juutalaisuus sortui.

Nyt tilanne on sellainen, että kristikunta on menettänyt asemansa perinnäissääntöineen, samoin kuin menetti juutalaisuus.

Löytääkö Jumala palatessaan langenneen kristikunnan, kuten Hän ihmiseksi tullessaan kohtasi juutalaisuuden, joka kansana oli kadottanut niin uskonsa kuin tehtävänsä?

Kun kristillisyys on muuttunut ikään kuin juutalaisuudeksi, minkä merkkinä kahta tietä sovitetaan yhdeksi ääneksi, yhdeksi todistukseksi, kristillisyyttä ja juutalaisuutta, niin tilanne ei ole peruskysymyksenä muuttunut 2000 vuoden aikana:

Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette! (Mat.23:15)

 

 

 

 

Mistä todistavat Jeesuksen ja Neitsyt Marian ilmestykset?

Tiistai 28.2.2012 klo 13:50 - Tapio Tuomaala

Eksytysten monet kasvot

Monta kristillisyyden ikonia putoaisi jalustaltaan, mikäli uskottaisiin enemmän Kirjoituksia kuin valhevoideltujen sanomia ja ilmestyksiä. Lista patsaista on pitkä, mutta en ota toistaiseksi esiin nimiä. Jokainen voi nimiä tunnistaa siitä vaikutuspiiristä, joka muokkaa ajattelua siihen suuntaan, jota kristillisyys on kulkenut, enemmän tai vähemmän, katolisen kirkon traditionaalisten tulkintojen mukaisesti.

Varsinkin vapaissa suunnissa, kuten helluntailaisuudessa, on paljon ihmisiä, jotka väittävät käyneensä milloin taivaassa, milloin helvetissä. Amerikasta tulee paljon kirjallisuutta, jossa megasaarnaajat kertovat nähneensä Jeesuksen. Suomessakin heitä on nähty saarnaamassa tuhatpäisille yleisöille. Näissä spektaakkelimaisissa näytöksissä sensaatiot ja mystiikkaa kiehtovat ja kietovat pauloihinsa. Ihmiset rakastavat sirkushuveja.

Monia vaikutusvaltaisten ihmisten uskoontuloja todistellaan Jeesuksen näkemisen kautta, erityisinä kutsuttuina ja valittuina. Kaikki ne ovat roskaa ja ne pitäisi hyljätä eksytyksenä, sillä ilmestyksien Jeesus on juuri se toinen, apostolien varoittama Jeesus, joka todistaa toisesta evankeliumista. Koska toinen evankeliumi on jo hapattanut koko kristillisyyden astian, niin monikaan ei tunnista lohikäärmeen ääntä näistä ilmestyksistä ja sanomista. Uskonliikkeille riittää, kun ilmestykset näyttävät karitsalta ja ilmestyksillä on karitsan sarvet – voima. Näkyjen taustalla on kuitenkin sama valtakunta kuin Neitsyt Marian näyissä, joita on etenkin katolisuudessa, mutta joita myös enenevässä määrin kohdataan islamissa. Uskontojen synkretismi on nyt periaatteessa niin pitkällä, että viimeisen näytöksen esirippu on avautumassa.

Ilmestyksien todenperäisyys pitäisi selvittää Raamatusta ja uskoa ja luottaa ainostaan sen antamiin todistuksiin, sillä jos antautuu näkyjen levittäjien sanomalle ja pitää niitä luotettavina, niin aina syvemmälle hukkuu antikristilliseen petokseen.

Todisteeksi, että Jeesus ilmestyi viimeisenä Paavalille eikä sen jälkeen enää ilmesty kenellekään muulle:

”Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois.
Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille.
Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikäänkuin keskensyntynyt.” (1.Kor.15:6-8)

Asia on niin selvästi todettu, ettei ylitse voi mennä muuten kuin kieltämällä Raamatun sanan luotettavuus.

Varmuudeksi alkutekstistä näin tärkeässä asiassa:

"Sitten näyttäytyi Jaakobille, sitten apostoleille kaikille. Ja viimeiseksi (eskhaton) kaikista, ikään kuin keskoselle, näyttäytyi minullekin."

Viimeiseksi = eskhaton, viimeinen, äärimmäinen.

Äärimmäisenä, viimeisenä kaikista ei mielestäni jätä tulkinnan mahdollisuuksia.

Seuraava vastaväite niiltä, jotka uskovat väärien profeettojen todistuksia ilmestyksistään, on kohta, jossa Jeesus ilmestyi apostoli Johannekselle sen jälkeen, kun Paavali oli kirjoittanut kirjeensä. Todellisuudessa Johannes ei saanut ilmestystä Jeesukselta, vaan se välitettiin enkelin kautta:

"Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää; ja sen hän lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle" (Ilm.1:1)

Tarkoittaa myös, että Johannes ymmärsi, kuka oli lähettäjä ja kuka viestintuoja. Johannes ei sotkenut asioita, koska hänellä oli sama tieto kuin Paavalilla.

Vaikka Jeesus ilmestyi enkelin kautta, niin kokemus oli raju jopa apostolille, joka oli nojautunut Jeesuksen rintaa vasten kysyäkseen petturin nimeä, että hän joutui toteamaan:

”Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: "Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen.”

Todelliseen henkivaltojen kohtaamiseen näyttää aina liittyvän hyvin voimakas fyysinen kokemus, josta toipuminen kestää monta päivää. Mikäli kyse on aivoihin johdetuista kuvista, unenkaltaisista näyistä, niin fyysisiä oireita ei ilmene. Poikkeuksena tietysti itse näyn aiheuttamat reaktiot.

Jumalan kohtaamiseen on aina liittynyt se, että hän vahvistaa, nostaa jaloille, kuten Johanneksen, kestämään kohtaamisen toisen todellisuuden kanssa. Pahuuden henkivaltojen kanssa kosketuksiin joutunut ei näytä saavan tätä voimistamista. Juuri se, että monet, jotka väittävät nähneensä Jeesuksen, kertovat kärsineensä päiviä kestäneestä sairaustilasta, todistaa heidän kohdanneen jotain sellaista, joka koettaa esiintyä Jeesuksena. Toinen Jeesus ei nosta, vaan sen tarkoitus on johtaa harhaan, tuhoon.

Varma on sana, ettei Jeesusta nähdä, ennen kuin:

”Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään.

Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa;

ja nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän." (Apt.1:9-11)

Jeesus tulee takaisin kirjoitusten mukaisesti, sillä taivaan pitää hänet omistaman siihen aikaan asti, kunnes kaikki luomakunnassa ennallistetaan. Sitä odottaessa ei kannata uskoa niitä, jotka sanovat nähneensä Jeesuksen, kohdanneensa. Jos he ovat oikeassa, niin Raamattu on väärässä.

On parempi olla hengellisesti, uskossa köyhä, kuin elää valheellisessa uskonrikkaudessa ja saada sielullensa vahingon.

Liberaaliteologia on luterilaisen kirkon suola

Maanantai 30.1.2012 klo 8:31 - Tapio Tuomaala

Onko liberaaliteologia on luterilaisen kirkon suola?

Kuopion piispanvaaliehdokkaiden kannanottoja pohtiessa joutui kysymään itseltään, miksi fundamentalistiseen ryhmään kuuluvat ottavat välttävän kannan lestadiolaisuudessa tapahtuviin ylilyönteihin, kun sen sijaan liberaaliin siipeen kuuluva ehdokas vastaa mielipilteiltään eniten tavallisen kansan mielipiteitä?

Sokaiseeko uskonnollisuus Raamatun kirjaimelliseen tulkintaan pitäytyvien kannanotot? Eivätkö he uskalla määritellä asemaansa selkeästi, koska eivät näe lestadiolaisessa uskontulkinnassa ristiriitaa oman näkemyksensä kanssa, vaikka kumpikin tulkintamalli saattaa olla perusteiltaan väärällä tiellä?

Koska voidaan asettaa kyseenalaiseksi luterilainen näkemys keskeisistä Raamatun periaatteista, kuten vesikasteesta ja ehtoollisesta, niin perinteiseen tulkintaan nojaavat piispaehdokkaat eivät välttämättä ole sen oikeammassa teologiassaan kuin liberaalit.

Ulkopuolisena näen niin, että liberaaliteologia on estänyt kirkon luisumisen helluntailais- tai lestadiolaiskatolistyyliseen herätyskokemuskristillisyyteen. Liberaaliteologia on ymmärtänyt sydämellään evankeliumin ytimen, kun vastaavasti tiukasti Raamattuun tuijottavia kirjan on saattanut kuolettaa – kirjain, joka katolisuuden tavoin nojaa enemmän traditioon kuin haluun ymmärtää Raamattua sen oman sisäisen ilmoituksen kautta.

Kirkko on säilyttänyt omaleimaisuutensa ja kyvyn vastata yhteiskunnan muutosprosesseihin joutuessaan tasapainottelemaan liberaaliteologian ja fundamentalistien näkemysten välissä, pakotettuna kulkemaan keskellä tietä, hairahtumatta kummankaan suunnan ojaan.

Jos hyväksyy luterilaisuuden säilymisen terveempänä kuin herätysliikkeet ja katolisuuden, niin joutuu pohtimaan myös sitä, onko liberaalii luterilainen vanhurskaampi kuin perinteeseen nojaava, fundamentalistiksi mielletty?
Vanhurskas on käännetty kreikan sanasta dikaiosyne, oikeus, oikeamielisyys. Suhtautumisella lähimmäisiin ja uskonnollisuuden varjolla harjoitettuun alistamiseen on suurempi merkitys kuin kuin mitä fundamentalistinen siipi haluaa myöntää. Fundamentalistien vaikeneminen saattaa todistaa enemmän heikosta Raamatun tuntemisesta kuin todellisesta ymmärtämisestä.

Voidaan täydellä syyllä olettaa, että kristillisyys on tällä hetkellä ajautunut samaan asemaan kuin juutalaisuus Jeesuksen aikana.

Pitäisikö kirkon korostaa oikeamielisyyttä enemmän kuin tuudittautua samaan harhaan kuin juutalaisuus?

”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää."  (Mat.23:23)

”Oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden” merkitys on sama kuin vanhurskauden.

Naisen asema seurakunnassa

Perjantai 27.1.2012 klo 19:36 - Tapio Tuomaala

Pitääkö naisen vaieta seurakunnassa?


Naisten opetuskieltoa seurakunnissa perustelevat niin lestadiolaiset kuin Luther-säätiökin muutamalla Raamatun kohdalla. Heidän kantansa perustuu ehkä pääosin huonoon käännökseen sekä tietämättömyyteen kirjoitusten aikaisista olosuhteista.

Painavin naispappeuden vastustajien väite nojaa jakeeseen:

Naisen tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, kuten lakikin sanoo. (1 Kor. 14:34)

Jae on klassinen esimerkki siitä, mihin tarkoitushakuinen kääntäminen johtaa. NAINEN, kreikan gyne, pitäisi kääntää VAIMO, kuten on esim. tehty jakeessa:

Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, VAIMOASI (gyne); sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.” (Mat.1:20)

Korinttolaiskirjeen gyne pitäisi kääntää samassa merkityksessä kuin sana muissakin asiayhteyksissä on käännetty. Kiistanalainen jae kuuluu:

Vaimon tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa…tai oikeammin: vaimot teidän olkoon hiljaa seurakunnissa... Hiljaa oleminen viitaa siihen, että vaimojen piti olla hiljaa ja kuunnella.

Miksi vaimo on jakeessa tärkeä avain ymmärrykseen eikä suinkaan nainen? Minkälainen oli seurakunnan kokous Korinttissa, kun vaimojen piti olla siellä hiljaa?

Miehet istuivat salissa ja miesten vaimot verhojen takana, mikäli oli sen aikainen käytäntö. Toisten mielestä vaimot olivat parvekkeella, mutta sillä ei ole merkitystä, koska sen aikaisen tavan mukaan naiset  ja miehet istuivat omissa ryhmissään.

Mihin liittyen lainaus Wikidediasta: Suomen juutalainen seurakunta on periaatteessa ortodoksijuutalainen, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että Helsingin synagogassa naisten paikka on parvekkeella eikä naisrabbeja hyväksytä.

Kun Korinttin seurakunnassa opetettiin, niin vaimot huutelivat miehilleen, mitä jokin kohta opetuksessa tarkoittaa. Oli saatava järjestys Korinttin seurakuntaan ja sellainen järjestys, ettei seurakunta joutuisi pilkatuksi muiden kaupunkilaisten keskuudessa. Paavalin ratkaisu oli se, että vaimojen piti olla hiljaa.

Siten opetus Korinttin seurakunnan käytännöstä ei kelpaa millekään nykyseurakunnalle malliksi, muuten kuin ettei seurakunnan kokouksissa huudella.

Koska vaimot eivät saaneet enää huudella verhojen takaa seurakunnan kokouksissa, niin heidän piti kysyä kotona miehiltään, mitä opetus tarkoitti.

Seuraava jae varmistaa, että kyse todellakin oli vaimoista eikä naisista:

Oma käännös sanatarkasti: Mutta jos jotakin oppia tahtovat, talossa OMILTA miehiltä kysykööt. (1Kor.14:35)

Omilta miehiltä ei voi tarkoittaa naimatonta naista tai leskeä, koska heillä ei ole omaa miestä.

Toinen kohta, joka sotketaan opetukseksi seurakunnassa, koskee itse asiassa avioliittoa, miehen ja naisen keskinäistä suhdetta, mikä paljastuu lukemalla asiayhteys.

...mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. (Tim.2:12)

Jakeen kohta opettaa ei voine tarkoittaa muuta kuin tyypillistä avioliittotilannetta, jossa vaimo opettaa tai suorastaan ripittää miestään, hallitsee opetuksen kautta, miten teet talon, pilkot puita, pidät hattua. Tähän juuri viittaa jakeen muoto en salli hallita miestä (aviomiestä).

Sen aikaisessa maailmassa oli itsestään selvää, että nainen oli kuuliainen miehelle ja hoiti kotia. Kristinusko oli vallankumouksellinen, koska se toi ensi kerran tasa-arvon avioliittoon. On ehkä käynyt tasa-arvohuumassa niin, että nainen on ryhtynyt hallitsemaan miestä eikä mies ole voinut pistää kampoihin, koska riiteleminen oli vastoin apostolista oppia. Mikäli nainen olisi selkeästi hallinnut miestä, niin seurakunnan ulkopuolella olisi pidetty kristittyä kotia kummajaisena.

Kristuksessa ei ole miestä eikä naista. Ehkä Korinttin vaimot olivat miehilleen vihaisia siitä, että heidät eristettiin omaan aitaukseen. Miesten olisi pitänyt toteuttaa käytännössä tasa-arvoa, joten vaimot saattoivat provosoida huutamalla, päästäkseen samoille penkeille miestensä viereen.

Vastaavasti mies on saattanut kuulla haukkumista naapureilta, että elää vaimon tossun alla. Avioliitossa käy helposti niin, että vahvemmasta osapuolesta tulee tasa-arvoisempi kuin heikommasta. Eikä heikompi osapuoli ole välttämättä nainen.

Paavalin ohjeet lähtivät aina siitä näkökohdasta, että piti elää sovussa ja tasapainoissa yhteiskunnan tapojen kanssa, aiheuttamatta pahennusta. Ohjeet olivat vastauksia käytännön kysymyksiin eivätkä siten monilta osin sovellu muuttuneeseen yhteiskuntaan.

Pappeuskäsitteistö kirkoissa miehineen ja naisineen, eroteltuna toisistaan, todistaa lähinnä siitä, kuinka kauas alkuperäisestä opista on etäännytty. Tilanteeseen ovat syynä perinnäissäännöt ja erilaiset historialliset rasitteet, joiden perusteella vahvempi sukupuoli on määritellyt heikomman aseman. Niin se menee islamissakin.

Mitä tarkoittaa naisten pään peittäminen, kuten monet muut kysymykset, selviävät parhaiten linkistä.

Valaistuminen kristillisyydessä

Torstai 5.1.2012 klo 11:51 - Tapio Tuomaala

Valaistuminen, tie kohti kuolemaa

”Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja.” [1]

Jakeesta paljastuu, miten ihmisen kieli ylistää Jumalaa, mutta kiroaa samalla kielellä muita ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Katolinen kirkko on tunnettu kirkonkirouksistaan, mutta poikkeuksetta lähes kaikki kirkot ja herätysliikkeet opillisesti tuomitsevat toisinuskovat kadotukseen, mistä he käyttävät nimitystä helvetti. Näin siitäkin huolimatta, että sana kieltää tuomitsemisen:

”Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.” [2]

Kuitenkin kristillisissä saarnoissa, puheissa ja kirjoituksissa lausutaan opillinen kadotustuomio toisinnäkeville. Ihmissydän yhtyessään niin pakanalliseen kuin kristilliseen uskonoppiin paljastaa langenneisuutensa, jota pintaan nouseva uskonnollisuus korostaa. Mielessä uskonnollisuus valtaan päästyään kivettää sydämen kiviseksi epäjumalaksi, jota ryhdytään silaamaan hopealla ja kullalla, pukemaan omilla tulkinnoilla.

Lihasydäntä uskonnollisuus ei kykene antamaan. Juuri tästä kehityksestä kertovat Vanhan testamentin kirjoitukset juutalaisen kansan esimerkin kautta – kivettymisestä Aabrahamin lapsiksi, vaikka Jumala kivestäkin voisi tehdä samankaltaisia lapsia. Eikä kristillisyys tätä kykene ymmärtämään, vaan kulkee samaa tietä kuin juutalaisuus kulki. Uskonnollisuus on halua olla ja tietää kuin Jumala – ja tuomita.

Varsinkin itämaisissa uskonnoissa valaistuminen on tärkeä päämäärä, nirvana, sulautuminen jumalallisuuteen. Samaan päämäärään pyrkii valtaosa karismaattisesta kristillisyydestä, samoin kuin katolinen mystiikka, teosofia, vapaamuurarit. Sanat ja käsitteet ovat pakanuudessa ja kristillisyydessä hämäävästi erilaisia, mutta jumalallisena koettu tunnemaailma yhdistää ne samaan puuhun.

Valaistuminen on kuitenkin etääntymistä Luojasta, koska se on etääntymistä ihmisyydestä. Mitä pidemmälle pääsee valaistuksen tiellä, sitä ohuemmaksi hioutuu ihmisyys, Jumalan kuvan kaltaisuus, tunteet. Nirvana on toinen nimi kuolemalle.

Ihminen on langenneenakin Jumalan kuva. Ihmisen tunnemaailma, niin halu rakastaa kuin kyky vihata ja kadehtia, voidaan päätellä olevan ominaisuuksia, joita Luojassa on. Ihmisen ongelma on siinä, että hän on kadottanut lihasydämen.

Aadam luotiin ihmiseksi, mutta samalla hän oli esikuva tosi-ihmisestä, Jeesuksesta. Maailmassa on vain kaksi täydellistä ihmistä, Jumalan kuvan kaltaista.

Kuinka mahdotonta tämän blogin kirjoittajankin on ollut tulla uskonnollisuudesta takaisin ihmiseksi, rikkoa kivinen epäjumala sydämessään. Työ on kesken ja olen tullut siihen tulokseen, että kesken jää. Mutta kuitenkin on päämäärä, mutta vastakkainen entiselle uskollisuudelle – tulla ihmiseksi.

Jumala tuli ihmiseksi. Miksi pitäisi valaistua, pyrkiä Jumalaksi, pois Hänen kuvansa kaltaisuudesta?






Viitteet:
1. Jaak. 3:9
2. Luuk. 6:37

Laittomuus pääsee valtaan

Maanantai 2.1.2012 klo 12:29 - Tapio Tuomaala

Missä on raamatullinen laittomuus?


”Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” [1]

Jakeessa on kaksi merkittävää kohtaa, jotka paljastavat, kuinka pitkälle on ajauduttu alkuperäisestä sanomasta taivasten valtakunnasta, tai paremminkin kuningaskunnasta.

Laittomuus tulee sanasta anomia, joka tarkoittaa "tuntea laki, mutta toimia kuin lakia ei olisi, olla lain yläpuolella". Anomia on kreikankielen voimakkain syntiä kuvaava sana. Siten perinteisiin kristillisiin tulkintoihin viitaten pitäisi ymmärtää, ettei sellaista yhteiskuntaa ole ollut eikä tule, jossa olisi laittomuuden valta, koska laittomuus johtaisi anarkiaan ja yhteiskunta sortuisi. Laittomuus voi käsitteenä liittyä ainoastaan uskonnolliseen valtaan. Laittomuuden salaisuus vaikutti jo apostolien aikana, joten lähes 2000 vuotta laittomuus on tehnyt työtään. Missä laittomuus on nyt, koska ei se ole voinut tukehtua, vaan sen pitää kasvaa täyteen hedelmään?

Laittomuuden salaisuus voi toimia ainoastaan kristillisyyden sisällä. Kaikkein selkeimmin laittomuus on päässyt valtaan katolisessa kirkossa. Katolinen kirkko paljastaa avoimesti sisällään vaikuttavan laittomuuden toteamalla katekismukseen: ”Sellaista rikkomusta ei olekaan, olipa se kuinka raskas tahansa, jota ei pyhä kirkko voisi antaa anteeksi.”

Katolinen tulkinta, jonka Suomessa selkeimmin jakaa lestadiolaisuus, on johtanut laittomuuden syntyyn kirkkojen ja herätysliikkeiden sisällä. Kun katolinen pappi jäi kiinni pedofiliasta, niin hän anteeksiantoa pyytäessään sai synninpäästön, minkä seurauksena pedofiilipappia kierrätettiin seurakunnasta toiseen jatkamassa pedofiliaa.

Siksi ei ole mikään vitsi kummisetä tyylisistä elokuvista tuttu tilanne, jossa mafiosot tappavat ihmisiä, minkä jälkeen haetaan synninpäästö katoliselta papilta ja puhtaalla omatunnolla ammutaan jälleen uusia ihmisiä, aivan kuten tapahtuu pedofiilipappien kohdalla, missä laittomuuden kehä pyörii ikään kuin sillä ei olisi päätepistettä. Katolisuus mahdollistaa tällaiset tilanteet, koska sen seurakunnissa rehottaa laittomuus ja vieläpä laittomuus koko maailman silmien edessä. Eikä kukaan tunnu edes tajuavan, kuinka Raamatun vastainen tilanne katolisuudessa vallitsee. Valhe on silloin täydellinen, kun kukaan ei sitä näe, vaikka se on joka hetki silmien edessä.

Koska ei ole olemassa niin raskasta rikosta, jota kirkko ei voisi antaa anteeksi, niin katolilaiset ovat historiansa aikana puhtain omatunnoin voineet inkvisition kautta tappaa ja polttaa vääräuskoisina pitämiään ihmisiä. Jesuiitat ja muut katoliset salaseurat saavat anteeksi kaiken mahdollisen pahuuden, mitä vain sairas ihmismieli pystyy keksimään, koska voivat aina luottaa katoliseen synninpäästöön ja sen mukanaan tuomaan taivaspaikkaan.

Uudelleen: ”Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.”

Monien Raamattuun uskovien tai siihen uskoa haluavien rakkaus kylmenee, kun he näkevät kristillisyyden keskellä rehottavan laittomuuden hedelmät. Pyhä tie häväistään, niin ettei kukaan ajatteleva ihminen kehtaisi siihen astua.

Samoin kuin kirkot ja herätysliikkeet ovat eristäneet laumansa omiin aitauksiinsa, niin ne ovat muotoilleen raamatullisen ilmoituksen pelastuksesta omaan oppiinsa sopivaksi, siten varmistaakseen, ettei kukaan aidattu lähde etsimään vihreämpiä laitumia.

Jakeen loppu ”se pelastuu” on alkutekstissä muodossa ”hänet pelastetaan”. Pelastus on jotain sellaista, joka on ihmisen ulkopuolelle ja samalla kirkkotekoisen uskonkontrollin ulottumattomissa. Kukaan ei ole vielä pelastunut siinä merkityksessä kuin evankeliumi taivasten valtakunnasta tarkoittaa.

On kirjoitettu profetia eksytyksestä, joka ei tule suinkaan maailmasta, vaan nousee kristillisyyden keskeltä ja jonka ilmestymistä katolinen kirkko osana muita uskonjärjestelmiä on pohjustanut lähes 2000 vuoden ajan:

”Sillä laittomuuden (anomia) salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää (oikeammin: keskeltä poistuisi), niin silloin ilmestyy tuo laiton (anomos = ilman lakia oleva), jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.” [2]

Mikä pidätti laittomuuden salaisuuden ilmestymistä profetian kirjoittamisen aikana? Voidaan päätellä, että Jeesuksen asettamat apostolit. Kun he olivat poistuneet keskeltä estämästä hapantumista, joka oli alkanut astian reunoilta, niin koko taikina happani. Julmat sudet valtasivat seurakunnat.

Nyt laittomuus on hapannuttanut uskonnollisen maailman. Eikä se sitä tahdo nähdä, vaan tukkii mieluummin korvansa ja poimii kiviä maasta…


Viitteet:

1. Matteus 24:12-13
2. 2 Tessalonikalaiskirje 2:7-12

Lahkoutunut kristikunta

Lauantai 31.12.2011 klo 17:11 - Tapio Tuomaala

Eristämisesti syntyivät lahkot ja salaseurat

Apostoli Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien."

Mutta tänään ollaan tilanteessa, jonka kehittymisestä koetettiin varoittaa alkuseurakuntia, kun nähtiin ensimmäisten lahkojen ja eriseurojen syntyvän. Lahkoutumisen syynä ovat monesti narsistiset ihmiset, jotka haluavat rajoittaa muiden tapaa uskoa voidakseen sen jälkeen hallita ja määräillä seurakuntalaisia mielensä mukaisesti.

Galatian alkuseurakunnassa olivat lahkoutumisen merkit näkyvissä. Seurakuntaa varoitettiin väärin motiivein liikkeellä olevista opettajista, jotka tahtoivat kahlita evankeliumin vapauden omien arvojensa mukaiseksi:

”Heillä on intoa teidän hyväksenne, mutta ei oikeata; vaan he tahtovat eristää teidät, että teillä olisi intoa heidän hyväksensä.”

Lahkon paras tuntomerkki on se, että se koettaa eristää lauman kuuliaiseksi johtajilleen, minkä jälkeen yleensä seuraa erilaisia määräyksiä, kuten ”älä syö sitä, älä juo tätä, pukeudu näin…”, jotta seurakunta toimisi johtajiensa vallan ja rahan tavoittelun täyttäjänä.

1,1 miljardilla jäsenellään katolinen kirkko on kristikunnan merkittävin lahko, sillä se täyttää lahkoutumisen tärkeimmät tuntomerkit. Katolisuus väittää, että vain sen kautta voi pelastua, mikä ei voi pitää paikkaansa.

Kristikunnan jatkuva lahkoutuminen on johtanut tilanteeseen, jossa evankeliumin ilosanoma ihmiskunnalle on kahlittu lahkojen omien tarkoitusperien ajamiseen. Evankeliumi ei ole enää sama evankeliumi kuin mitä apostolit julistivat, vaan se on valjastettu kunkin lahkon päämäärien saavuttamiseen.

Kristillisyys kulkee samaa tietä kuin esikuvansa, joka on juutalaisuus.
Katolisuus ja siihen pohjaavat oppijärjestelmät ovat juutalaistuneet, joka terminä tarkoittaa ihmisen luontaista uskonnollisuutta. Kristillisyys on linnoittautunut, aivan kuin kaivautui omaan poteroonsa juutalaisuus Jeesuksen aikana, traditioineen ja perinnäissääntöineen. Juutalaisilla oli korruptoitunut poliittisuskonnollinen ylimmäinen pappi, katolilaisilla paavi. Juutalaisuus ja katolisuus ovat ikään kuin kolikon vastakkaiset puolet.

”Ja jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tai: 'Katso, tuolla', niin älkää uskoko.”

”Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi: 'Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko.”

En usko katolista kirkkoa enkä mitään muutakaan uskonliikettä, joka väittää Kristuksen olevan siellä, missä he ovat.

Jeesusta ei voi kahlita, sillä Hän on kaikkien ihmisten Vapahtaja. Myös niiden, jotka eivät usko. Tätä ilosanomaa kristillisyys on kieltäytynyt julistamasta jo lähes kaksituhatta vuotta. Kukin lahko, kuten katolisuus, ovat väkivaltaisesti tunkeutuneet taivasten valtakuntaan. He seisovat oven edessä estääkseen ihmisiä löytämästä tietä uuteen maailmaan – käännyttämässä oman lahkoonsa, eristyksiin, jotta Jumalan valtakunta ei pääsisi ilmestymään.

Tiellä!

Lauantai 31.12.2011 klo 13:50 - Tapio Tuomaala

Tiellä

Raamatusta ei löydä systemaattista oppia, joka voidaan ikään kuin ulkoläksynä oppia. Siksi voidaan päätellä, että niin on tarkoituskin, koska kristillisyys on tiellä olemista, eteenpäin kulkemista kohti tuntematonta, vaikka monesti on pakko käydä ojanpohjien kautta.

Tie, jota ei pysty edessään hahmottamaan, oli alkuseurakunnan opillinen lähtökohta eikä mikään ole muuttunut apostolien ajoista:

 ”Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa.”

”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.”

Kaita tie ja ahdas portti tien päässä tarkoittavat yksin kulkemista, sillä kapealle tielle ei mahdu saattajia eikä taluttajia. Ahtaus tarkoittaa usein eristettynä olemista niin maailmasta, kirkoista kuin herätysliikkeistä, joista monet ovat jo vuosisatoja sitten pysähtyneet paikoilleen, kun ne ryhtyivät tekemään erilaisten uskontunnustusten kautta dogmeja. Ahtaalla tiellä ei ole monta kanssamatkaajaa eikä edes taakankantajia näy silloin, kun jalat eivät tahdo jaksaa kantaa kuormaansa.

Ahdas portti on kuin synnytyskanava. Ihminen ei synny kivutta, kuten ei synny uusi maailmakaan synnytystuskitta.

Tiellä – matkalla huomiseen maailmaan!