Liberaaliteologia on luterilaisen kirkon suola

Maanantai 30.1.2012 klo 8:31 - Tapio Tuomaala

Onko liberaaliteologia on luterilaisen kirkon suola?

Kuopion piispanvaaliehdokkaiden kannanottoja pohtiessa joutui kysymään itseltään, miksi fundamentalistiseen ryhmään kuuluvat ottavat välttävän kannan lestadiolaisuudessa tapahtuviin ylilyönteihin, kun sen sijaan liberaaliin siipeen kuuluva ehdokas vastaa mielipilteiltään eniten tavallisen kansan mielipiteitä?

Sokaiseeko uskonnollisuus Raamatun kirjaimelliseen tulkintaan pitäytyvien kannanotot? Eivätkö he uskalla määritellä asemaansa selkeästi, koska eivät näe lestadiolaisessa uskontulkinnassa ristiriitaa oman näkemyksensä kanssa, vaikka kumpikin tulkintamalli saattaa olla perusteiltaan väärällä tiellä?

Koska voidaan asettaa kyseenalaiseksi luterilainen näkemys keskeisistä Raamatun periaatteista, kuten vesikasteesta ja ehtoollisesta, niin perinteiseen tulkintaan nojaavat piispaehdokkaat eivät välttämättä ole sen oikeammassa teologiassaan kuin liberaalit.

Ulkopuolisena näen niin, että liberaaliteologia on estänyt kirkon luisumisen helluntailais- tai lestadiolaiskatolistyyliseen herätyskokemuskristillisyyteen. Liberaaliteologia on ymmärtänyt sydämellään evankeliumin ytimen, kun vastaavasti tiukasti Raamattuun tuijottavia kirjan on saattanut kuolettaa – kirjain, joka katolisuuden tavoin nojaa enemmän traditioon kuin haluun ymmärtää Raamattua sen oman sisäisen ilmoituksen kautta.

Kirkko on säilyttänyt omaleimaisuutensa ja kyvyn vastata yhteiskunnan muutosprosesseihin joutuessaan tasapainottelemaan liberaaliteologian ja fundamentalistien näkemysten välissä, pakotettuna kulkemaan keskellä tietä, hairahtumatta kummankaan suunnan ojaan.

Jos hyväksyy luterilaisuuden säilymisen terveempänä kuin herätysliikkeet ja katolisuuden, niin joutuu pohtimaan myös sitä, onko liberaalii luterilainen vanhurskaampi kuin perinteeseen nojaava, fundamentalistiksi mielletty?
Vanhurskas on käännetty kreikan sanasta dikaiosyne, oikeus, oikeamielisyys. Suhtautumisella lähimmäisiin ja uskonnollisuuden varjolla harjoitettuun alistamiseen on suurempi merkitys kuin kuin mitä fundamentalistinen siipi haluaa myöntää. Fundamentalistien vaikeneminen saattaa todistaa enemmän heikosta Raamatun tuntemisesta kuin todellisesta ymmärtämisestä.

Voidaan täydellä syyllä olettaa, että kristillisyys on tällä hetkellä ajautunut samaan asemaan kuin juutalaisuus Jeesuksen aikana.

Pitäisikö kirkon korostaa oikeamielisyyttä enemmän kuin tuudittautua samaan harhaan kuin juutalaisuus?

”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää."  (Mat.23:23)

”Oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden” merkitys on sama kuin vanhurskauden.